WHAT ACTUALLY IS DIFFERENT

Niinkuin otsikko vihjaa, alempana vähän eroja Suomen ja Australian välillä. Varmasti näitä eroja on tuhansia, mutta nää jutut on iskeny miun silmään tän melkee kolmen kuukauden (!!!) aikana.

IHMISET

Ihmiset on tosi sosiaalisia, avoimia ja ystävällisiä. Jopa tuntemattomilta kysytään mitä kuuluu, ja kaupan kassalla voi mennä kymmeniä minuutteja vaan ihan normaalin small talkin merkeissä. Myös sellanen yleinen "kerrotaan pienimmätkin itsestäänselvyydet"-asenne on tosi yleistä, mikä Suomessa ois varmasti monien mielestä välillä tosi ärsyttävää.

Suomalaisiin nuoriin verrattuna Aussinuoret on aika samallaisia kun puhutaan kaveriporukoista koulussa. Yleensä yks porukka on aina tietyssä paikassa käytävällä lounaan aikaan, eikä siihen kohtaan yleensä tuu ketään muita ketkä ei kuulu siihen porukkaan. Vaikka nää kaveriporukat on aika sekeitä, silti kaikki on oikeasti kavereita toistensa kanssa.

Kiusaaminen täällä on tosi erilaista. Oon huomannu et Suomessa kiusaaminen on enemmänkin sellasta hiljasta ulkopuolelle jättämistä, mut täällä se on oikeesti tosi selvää. Heti ekoina päivinä huomasin miten kaikki välttää  muutamaa tiettyä ihmistä mein koulussa, ja jos nää henkilöt tulee puhuu siulle, niille sanotaan et "Voitsä lähtee, ketään ei kiinnosta mitä siul on sanottavaa". Miusta tää tuntuu ihan hirveeltä, kun ihan jokainen täällä liittyy tohon, myös jotkut opettajat.

Täällä yleisesti ystävyyssuhteet on aika erilaisia. Kun kaikki on hyviä kavereita, on aika vaikeeta erottaa sitä rajaa kavereiden ja ystävien välillä. Etenkin kun kaikki kutsuu toisiaan honey, love, darling, -bear etc. nimillä.


KOULU

Tietenkin koulupuvut, kouluruoka ja high school ekaksi. Tästä voit lukea ihan oman postauksen just miun koulusta. Lyhyesti koulupäivät on aina saman pituisia, vuodessa on neljä jaksoa, jaksosen välissä kahden viikon loma ja kesäloma on joulu-, tammi- ja/tai helmikuussa riippuen koulusta. Koulussa pitää maksa lukuvuosimaksuja, ja riippuen perheen varallisuudesta lapset voidaan lähettää kalliimpiin yksityiskouluihin. Maatiloilla asuvat perheet voi antaa lapsensa asua koulun lähellä koulun tarjoamissa tiloissa, mitä paikalliset kutsuu nimellä "boarding". Boarding maksaa vuodessa koulusta riippuen kymmeniä tuhansia dollareita.

Miun koulu tarjoaa tosi paljon erilaisia matkoja ja retkiä oppilaille, mitkä ei tietenkää sisälly tohon lukuvuosimaksuun. Lähimmät retket voi olla Perthiin tai sitten ihan Albanyn historiallisiin paikkoihin, kaukaisimmat matkat Eurooppaan kiertelemään Lontoon ja Pariisin keskustoja. Joka vuosi hockeyjoukkue tekee matkan Malesiaan, viime vuonna seniorit meni Kambozaan ja muutama vuosi sitten oli yleinen retki Japaniin.

Tosi arkinen juttu, mutta joka välitunnilla/lounastauolla samat porukat kerääntyy omiin kohtiinsa käytävällä, eikä näitä paikkoja vaihdeta melkeimpä ikinä.

 


KAUPUNKI/LIIKENNE

Liikenne on siis vasemmanpuoleista,  mikä tarkottaa sitä että kaikki on toisinpäin kuin Suomessa. Ratti on väärällä puolella, liikenneympyrät pyörii väärään suuntaan ja liikennesäännöt on juuri vastakkaiset Suomen sääntöihin verrattuna. Albanyssa ei myöskään ole yksiäkään liikennevaloja. Kanssa vilkun käyttö on välillä tosi hassua. Aina ennen risteyksiä vilkutetaan todella pitkän matkan päästä. Liikenneympyrässä vilkutetaan niin kauan oikeelle (muista, ajetaan myötäpäivään), kunnes sitten vilkutetaan vasemmalle kun käännytään pois. Toisaalta jotkut ei tee tätä, mikä hämmentää vieläkin enemmän.

Ajokortti on täällä monitasoinen, eli heti ekan luvan jälkeen et oo valmis kuljettaja. Jokasen tason välillä on eri määrä opiskelua, testejä, ajamista ja odottamista. Ekan tason (L) kortin voi suorittaa 16-vuotiaana ja seuraavan tason kuuden kuukauden päästä. P-tason kortin voi suorittaa 17-vuotiaana, mutta L-tason kortti on pitänyt olla hallussa kuusi kuukautta. Toisin sanoen kaikki, jotka on vielä suorittamassa L- ja P-tason lupia, ovat vieläkin autokoulussa ja siksi joutuvat käyttämään L- tai P-kylttejä auton etu- ja takaikkunoissa. Näitten eri tasojen takia koko ajokorttiprosessissa menee monia vuosia.

Kun ikkunasta laskee ohi meneviä autoja, noin yheksän kymmenestä on joko katumaastureita (SUV) tai avolavoja (Ute), eli sellasia pieniä "normaaleja" henkilöautoja on aika vähän. Meillä on kylläkin yksi jokaista mallia.

Täällä nää pikaruokalaketjut on kaikki tungettu saman kadun varteen, ihan vierekkäin. Toisaalta en yhtään valita, kun jos KFC:n sijaan tekeekin mieli Hungry Jacksia, voi vaan kävellä seuraavaan rakennukseen.


LUONTO

Ylläri luonto on ihan erilaista kun ollaan eteläisellä pallonpuoliskolla. En aio jokaista erilaista kasvia ja puuta mainita, vaan esimerkiksi miulle yllättävintä oli tää punasen/oranssin soran määrä. Jokainen vähän syrjäisempi tie on aina tätä punasta hiekkaa, joka näyttää kaikkialla ihan uskomattomalta.

Täällä maastopalojen määrä ja vaarallisuus on ihan jotain niin erilaista Suomeen verrattuna. Täällä kun ei kesäkuukausina sada melkeimpä ikinä, niin koko kasvusto on niin kuivaa että maastopalot on tosi yleisiä. Tottakai tuhopolttojakin on aika reippaasti, mutta outoa miun mielstä on että täällä näiden palojen annetaan palaa itsekseen loppuun. Kuitenkin jos nää palot uhkaa ihmisiä ja on lähellä asutusta, ottaa paloasema ohjat käsiinsä. Täällä kuitenkin nää puut on tottuneita maastopaloihin, eli melkeimpä koko kasvusto selviää ja oikeastaan kukoistaa muutaman vuoden päästä palon jälkeen.


KAUPAT

Täällä S-ketjun ja K-marketit korvaa Coles, Woolworths sekä IGA.
Näissä hölmösti järjestetyissä kaupoissa kaikki hyllyt on ihan täyteen ahdettuja, eikä usein käytävät ole edes kahta metriä leveitä. Hedelmiä et myöskään itse punnitse, vaan sen tekee ystävällinen kassatyöntekijä. Täällä kyllä itse nostetaan tavarat hihnalle (jos sellaista on, jossain on vaan taso), mutta sen jälkeen kassatyöntekijä punnitsee hedelmät yms. ja pussittaa ne itse valmiiksi, jotta voit itse vaan katsoa vierestä. Mutta nää pussit, jotka muuten on ilmaisia, ei oo mitään normaaleja kauppakasseja ehei, vaan sellaisia pieniä muovipusseja mitä yleensä Suomessa tarjotaan siinä kassan jälkeen. Nämä pussit ei oo mitään maailman kestävimpiä, joten niitä käytetäänkin sitten ihan urakalla.

Isommissa kaupoissa on myös itsepalvelukassoja, johon Suomesta poiketen voi syöttää käteistä ja myös kolikoita. Oon kuitenkin huomannu että nää kassat on tosi vaikeita käyttää jos siulla on enemmän kun viisi tavaraa mukana.

 

RUOKA

Vegemite, Timtams, Milo ja grilliruoka varmaan parhaiten kuvaa Aussien stereotyyppistä ruokakulttuuria. Ihan ekana päivänä, ja oikeestaa ihan ekana ruokana, maistoin Vegemitee ja hyi elämä mite pahaa se oli! Okei, miun reaktion ehkä johtu siitä että vedin samaista töhnää suoraan purkista, enkä ohuena kerroksena paahtoleivän päällä. Timtams on miun suuri rakkaus täällä! Ja tietenkin paras tapa syödä niitä on pillinä: palat kummastakin päästä pois ja juo esimerkiksi maitoa sen keksin avulla. Ja ah, Milo.. En voi enää ikinä syödä vaniljajätskii ilman Milorouhetta! Milo on siis kaakaojauheen tapaista ohrasta tehtyä rouhetta, jota voi käyttää melkeimpä kaikkeen kaakaojauheen tapaan.

Meiän perhe syö tosi paljon kanaa, harvoin possua ja tosi harvoin muita lihoja. Nää ei myöskään syö kauhean usein kalaa, ja kun sitä herkkua saa, se on aina pikaruokalasta. Muuta pikaruokaa ei yleensä ikinä syödä kotona, pizzaa lukuunottamatta.
Muuten täällä ruokakulttuuri on tosi kansainvälistä. Keskustasta löytyy melkein jokaista aasialaista keittiötä edustava ravintola, ja ruokakaupoissa on yleensä aasialaisen ruuan käytävä.

Tämä saattaa olla ihan vaan miun perheen keskeinen juttu, mutta nää tykkää tosi ylikypsästä pastasta ja lihasta, mutta tosi raaoista kasviksista. Tää on siis miulle just toisin päin, mikä vähän tuottaa hankaluuksia kun mie oon kokkaamassa näille.

Nää ei käytä ikinä tuorehiivaa! Eikä sitä kaupoistakaan kyllä löydy...


KOTI

Kaksikerroksiset talot kertoo yleensä aina siitä että oot rikas.
Monissa kodeissa on vieläkin lankapuhelin, eikä esimerkiksi miun hostsiskolla ole omaa puhelinta. Tää ei kylläkään oo mitenkää yleistä, vaan todella monella on täällä Iphone tai Ipod.

Talot on yöllä tosi kylmiä huonon eristyksen takia.

Telkkarista tulee ihan oikeesti maailman hölmöimpiä mainoksia. Ihan kuin nää mainosyhtiöt ei ees yritä olla omaperäsiä, eikä usein jaksa edes panostaa siihen laatuun. Toisaalta täällä on tosi paljon tupakoinnin, kännissä ajamisen ja huumeiden vastaisia mainoksia jotka on ihan tajuttoman ällöjä.

Ainakin meillä hanoissa on sellaiset "kuuma" ja "kylmä" vivut, joista väännät sopivan lämpötilan itse, ja sama suihkussa. Miun mielestä noit on aika vaikee käyttää, joten oon tosi onnellinen että meillä on veden lämmönsäätäjä, josta voi valita itselleen sopivan lämpötilan automaattisesti.

Keittiössä on pantry, eli ruokakomero tai -huone. Kuivauskaapista ei ole tietoakaan. Vedenkeittimet korvaavat kahvinkeittimet.
Usein ruoka tarjoillaan suoraan lautasille, eli et itse annostele omaa annostasi. Meillä riippuen tilanteesta, ihmisten lukumäärästä ja itse ruuasta saatetaan joskus tästä poiketa.

KULTTUURI JA MUUTA

Useimmat ei oo ikinä kuullukkaan Spotifysta, mikä on miusta tosi hassua. Oon kuitenkin saanu monet käyttämään sitä!

Kaikkialle kuljetaan autolla, ja ainakin meidän perheessä isä on yleensä se joka vie lapsia kaikkialle. Jopa matkalle keskustaan (alle kilometri alamäkeen) miulle tarjotaan kyytiä.

Nuorilta usein puuttuu ihan terve maalaisjärki. Etenkin yhdessä vaiheessa kun eräs internetistä puhuva nainen tuli kertomaan koululle että "kun pistät jotai nettiin et saa sitä enää takaisin" tai "voit määrittää itse omat yksityisyysasetukset Facebookissa", ihmisten aito tietämättömyys näistä itsestäänselvistä asioista vähän ihmetytti.

Harva osaa muita kieliä Englannin lisäksi, vaikka tosi monella on Eurooppalaiset sukujuuret. Miun kaveripiirissäkin on vaan yksi "oikea" australialainen.

Perhe on tosi tärkeä ja sen kanssa vietetään tosi paljon aikaa.

Kavereita nähdään usein vaan viikonloppuna, ei melkeimpä ikinä koulun jälkeen harrastuksia lukuunottamatta.