Miksi oi miksi halusin vaihtariksi? Miksi haluun lähteä tuntemattomaan maahan, perheeseen ja kulttuuriin? Miksi haluun jättää kaiken tärkeen: miun elämän, ystävät ja perheen tänne ja vaan lähteä toiselle puolelle maailmaa?
Oon ala-asteelta lähtien halunnu lähtee vaihtoon. Muistan vieläkin sen päivän kun tajusin haluavani Ausseihin. Muistan kun laskin vitosluokalla kuinka monta vuotta on vielä jäljellä ennen kuin saan hakea. Olin silloin jo päättänyt tulevan kohdemaani, ja hehkutin tulevasta vaihdostani jo ennen kuin se oli edes varmaa. Tiesin ettei mikään tule päätäni kääntämään ja oon vieläkin sitä mieltä. Tiesin jo silloin että jos oikeen kovasti haluan tätä niin sitten se varmasti tapahtuu. Tuli eteen mitä tahansa.
Kaikkien näiden yleisten haluan kehittää kielitaitoja; haluan tutustua uuteen kulttuuriin ja elämäntapaan; haluan toisen perheen toisesta maasta: haluan tutustua uusiin ihmisiin; haluan itsenäistyä, haluan myös paljon muuta. Ennen kaikkea haluan kasvaa ihmisenä, oppia tuntemaan omat vahvuuteni ja heikkouteni ja etenkin päästä miun ujoudesta eroon. Jotkut ei oo ikinä nähny miusta tätä puolta, kuitenkin jotkut näkee vaan sen. Oon siis ihan tosi ujo kaikille joita en tunne, enkä osaa heti olla avoin oma itseni. Tottakai haluaisin saada itteeni esille, mutta jos oon porukassa missä muut tuntee toisensa ja itse en tunne ketään niin sitten en vaan saa mitään aikaseksi. Poikkeuksen sääntöön tuo se jos tunnen jonkun tästä porukasta jossa oon, silloin voin olla oma itseni alusta alkaen ja oon ihan tosi sosiaalinen. Haluun oikeesti tästä piirteestä ittessäni eroon ja haluun haastaa oman persoonani, matkustaa keskelle ihmisiä, joista en tunne yhtäkään. Haluan selviytyä siinä tilanteessa missä persoonani sanoisi vastaan mutta ajatukseni sanoisivat kyllä.
Kuitenkin tunnen itseni ja tiedän, etten kuitenkaan jaksa noin raskasta opiskelua kolmea vuotta ja tää vaihtovuosi tulee just täydellisesti tähän väliin. Tiiän, etten luultavasti saa mitää hyväksilukuja Aussien opinnoista, joten varmaan pärjään siellä vähemmällä kouluun panostamisella. Sitten voin tulla vuoden pääst hyvillä mielin jatkamaan tota tuskakurssisuunnitelmaani pari jaksoa kunnes hieman helpottuu.
Tosta toinen perhe toisessa maassa, on miulla vähän ristiriitaisia ajatuksia. En halua että hostperheeni on tavallaan parempi kuin oikea perheeni, enkä halua laittaa näin ihmisiä tärkeysjärjestykseen. Kuitenkin haluaisin kokea ihan erilaisen elämäntavan erilaisessa perheessä. Oppia uudet tavat, uudet arvot ja ehkä jopa elämään samanikäisten kanssa saman katon alla. Oon siis ainoa lapsi, ja olisi ihan unelma päästä perheeseen jossa ois monta lasta. En oo ikin saanu tuntee sitä tunnetta että ois sisko tai veli.
En haluu kuitenkaan unohtaa miun oikeeta perhettä. Miun vanhempien takia oon saanu tilaisuuden lähteä (ja niinkin lähelle kuin Ausseihin..). Tiiän, että miun äiti ois kanssa nuorena halunnu lähtee vaihtoon (ja just Australiaan!), mutta perheellä ei silloin ollut varaa. Tää onkin yks syy järjestön valinnassa. Tiiän että Rotaryt ois ollu ainoa vapaaehtoisjärjestö ja sen takia tosi halpa verrattuna muihin. Sen takia halusinkin sulkea Rotaryt pois laskuista ja antaa muillekkin tilaisuuden vaihtovuoteen, kun kerran meiän perheellä oli varaa lähettää vähän kalliimmankin järjestön kautta. Oon sitä mieltä että kaikilla järjestöillä on hyvät ja huonot puolensa, mutta AFS:llä oli miuta koskien niitä huonompia vähiten. Se oli kaupallisista järjestöistä halvin ja turvallisuutta herätti se että meitä lähtee Ausseihin vaan kaksi. Oon ihan tosi tyytyväinen että valitsin just AFS:n. Tähän asti järjestö on ollut tosi auttava ja luotettava, eikä ongelmia vielä oo ilmenny. Onhan lähtöön kuitenkin vielä aikaa ja moni asia voi mennä pieleen...
Yks tärkeimmistä asioista jonka haluun selvittää vaihtovuoden aikana on se, et ketkä on miun todellisia ystäviä. En todellakaan tarkoita, että laitan ihmisiä paremmuusjärjestykseen kuka pitää eniten yhteyttä, vaan ketä kiinnostaa miun elämä vaihtovuoden jälkeenkin. Toivon että pysytään kaikkien kaa yhtä hyvissä väleissä, tai paras vaihtoehto olisi jos lähennyttäisiin entisestään välimatkan takia. Tietenkin toi etäisyys saattaa vaikuttaa tosi huonol tavalla, mutta silloinhan ystävyyssuhteet laitetaan testiin, right? Haluun sen tunteen kun palaan kotiin ja mua on vastassa mun tärkeimmät ja rakkaimmat ystävät jotka on ollu miun tukena koko vuoden ajan, ja sillon tiiän et niist ihmisist kannattaa pitää kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti