CATCH UP

Kaikkia pikkusia juttuja on tapahtunu, joista en oo oikein omia postauksia viittiny väkertää. Tää onkin nyt vaan tällänen kokoomispostaus kaikista erikoisjutuista näitten muutaman kuukauden ajalta.


SYNTTÄRIT

Miun synttärit oli siis tän termin ekana koulupäivänä, joten ekaa kertaa (ja luultavasti viimeistä) miun synttärit oli koulupäivänä. Aamusta heräsin ihan normaalisti, tein miun lounaan ja sitten takasin omaan huoneeseen vaihtumaan koulun uniformiin. Aamupalan jälkeen ja oikeastaan aikana alettiin availla lahjoja. Cassyn (ja Tristanin) lahjana oli 6 pöytälaattaa, jokainen "aussisanoilla" printattuna. Jacqui antoi kaksi kastikepulloa, yhden salted caramel ja toinen pizzoja varten. Hostäitiltä sain ihan tajusöpöt tossut sekä tosi hienon kaulaliinan. Hostisiltä sain kortin, mihin oli liitetty pien vihjaus laskuvarjohypystä kun päästään Jurieniin. Ja koska meillä kesti tossa niin kauan, hostäiti suostui ajamaan meidät koululle bussimatkan sijaan, haha.
Koulussa tosi moni tuli onnittelee, ihan sama tunsiko he miuta vai ei, haha. Muutamassa luokassa jopa laulettiin synttärilaulut.

Illaksi meille oli varattu pöytä meidän lemppariravintolasta Rustlersista, johon mentiin siinä seittemän aikoihin. Sitä ennen kuitenkin Griffitsien perhe kävi meillä pikaisesti toivottamassa miulle hyvät synttärit ja antamassa pienen lahjan. Mut vihdoinkin melkein puoli tuntia myöhässä meidän varausta, päästiin vihdoinkin syömään. Normaalisti tilattiin meiän ruoat, mutta kun ne tuotiin pöytään, miun lautaselle oli kirjoitettu "PALJON ONNEA VAAN" ja suomiliput kummallakin puolella. Toi oli oikeesti niin spesiaalia. Ja viel jälkkärissa miulla oli kaks tähtisädetikkua.


SALI

Meidän läheinen kuntosali Bodycare oli antanut koulun 11 ja 12 vuosikurssilaisille ilmaiset salijäsenyydet loppuvuodeksi. Tottakai mie olin ekojen joukossa tota hakemassa, ja nyt oon tän termin alusta käynyt sen 2-3 kertaa viikossa salilla kiireitten mukaan. Ainoo huono puoli on että toi sali on tosi pieni, jokaista laitetta on vaan yksi ja meitä tulee GSG:ltä aina se vähintään kymmenen tyyppiä kerralla...


CROSS COUNTRY

Tiistaina 5.8 oli kauan pelätty interhouse cross country. Kaikkien kauhutarinoiden mukaan cross country on täyttä tuskaa juostessa 4.5 kilometriä mutkien, esteitten ja mudan seassa. Tänä vuonna sää oli kuitenkin mitä parhain, joten rata oli selkeästi edellisvuosia parempi.
Cross countrya voisi verrata Suomen yläasteen cooperiin, sillä lähes jokainen vihaa sitä. Täällä ihmiset eivät vaan oikein välitä, jos et ole maailman parhain, vaan kannustavat jokaista tasapuolisesti.
Ja tietenkin tämänkin interhouse (taloje välinen) tapahtuman voitti Wilson. Miun talo Mokare tuli tutulle paikalle kolmanneksi lähinnä meidän upean year 10 juoksijoiden ansiosta.
Viikko sitten perjantaina 22.8 GSG:llä järjestettiin national cross country, jossa meidän koulua edusti n.5 oppilasta sekä Sport&Rec opettajani Nick Bew.

LASERSCAPE

Kuten oon täällä aiemminkin maininnut, miun hostvanhemmat omistaa tämän Albanyn ainoan (ja WA:n ensimmäisen) lasertag-yrityksen. Tää tietenkin tarkoittaa että voin ihan mikä viikonloppu tahansa liittyä hostisin seuraan tuomaroimaan peliä tai vain pelaamaan. Aika monet kerrat ite pelaan, jos Griffitsien pojat on paikalla, mutta oon myös muutamat kerrat tuomaroinut lasten pelejä. Laserscape onkin ottanut melkeimpä joka viikonlopusta yhen päivän, mutta en kyllä yhtään valita.


YOH FEST

18. maanantaina Jacquilla oli vuorossa hänen YOH Fest esiintyminen, johon hän oli kirjoittanut ja ohjannut esityksen seniorioppilaille. YOH on lyhenne sanoista Youth On Health, eli tuon festivaalin tarkoituksena oli levittää tietoa nuorten lähinnä henkisistä terveysongelmista. Mukana oli niin tanssiesityksiä ja monologeja, kuin myös isompia näytelmiä. Illan päätteeksi jaettiin monia yksittäisiä palkintoja, joista luultavasti puolet meni GSG:lle ja puolet ASHS:ille.


PESÄPALLO

Meidän Sport & Recreation ryhmällä ei oikein ole mitää tarkkaa opetussuunnitelmaa, joten parin viikon välein vaihdetaan lajia meidän tuplatunneille. Termin alussa aloitettii softball, mikä miulle oli aika hieno juttu oppia. Kun kerroin meidän opettajalle miun pesäpallotaustasta, hän tietenkin heti ehdotti että opettaisin koko luokalle miten tätä Suomen kansallispeliä oikein pelataan. Seuraavalla vapaalla viikolla sitten menin ahkerana oppilaana "piirtämään" kentän rajat koulun ruohoalueelle, ja pikkuhiljaa meidän ryhmä alkoi tajuamaan pelin säännöt ja idean. Ymmärrän tosi hyvin että pesiksen syöttäminen, haavat ja kenttä on tosi erilaisian kuin softballissa tai kriketissä, mutta jo kahden pelikerran jälkeen monet alkoivat oikeasti ymmärtää pesäpalloa