 |
| Toi kartta+merkinnät ei oo mitenkään tarkkoja, mutta antaa vähän kuvaa meiän reissulle. googlesta löytyy mittasuhteit yms. |
Alotettiin meidän pikku seikkailu 13.8 keskiviikkona. Koulupäivän eka tuplatunti vietettiin läheisessä Woolworthissa ruokashoppaillessa, ja koululta lähdettiin lounaalla yhden aikaan. Aloitettiin tuosta keskimmäisestä punaisesta pallosta (muistaakseni Crusoe Beach), josta napattiin mukaan Denmark High Schoolin kanootit. Tungettiin omat kamamme pieniin veneisiin, määrättiin etapin vetäjät sekä veneporukat. Olin itse Willien kanssa samassa kanootissa, mikä osottautui päivien aikana mahtavaksi yhdistelmäksi, haha.
Kuten kartasta näkyy, matkattiin länteen päin, ja ensimmäisen pienen niemen jälkeen tultiin avoimelle vedelle. Tuuli iha tajuttoman kovaa meitä vastaan ja aallot oli tossa vaiheessa tosi korkeita meidän pikku veneille, joten jokaikiselle melojalle toi viiden kilometrin matka oli ihan täyttä tuskaa. Puolessa välissä nähtiin yhden kanootin menevän ympäri, mutta siinä vaiheessa oltaisiin ite kanssa menty uimaan jos oltaisiin edes yritetty kääntyä ympäri auttamaan. Onneksi Willie ties mitä tehdä, joten oltiin aikalailla koko matka hyvissä käsissä, sekä oltiin vastarannalla ekojen joukossa. Pikkuhiljaa muutkin kanootit otti meidät kiinni tuolla rannalla, jossa odoteltii meidän opettajaa reilut puoli tuntia. Pienen paniikin, lämmittelyn nuotion äärellä sekä välipalan syömisen jälkeen vene (Sophie, Travis, ja miun läpimärät kamat), joka oli mennyt ympäri, saapui meidän luokse ja he kertoivat opettajan (ja avustajan) menneen uimaan, keränneen meidän kamat sekä hävittäneen heidän kanootin. Hävittäneen. Heidän. Kanootin. Joku idiootti oli siis tullut moottoriveneellä tuon kanootin luokse, sitonut sen kiinni omaan veneeseen ja vaan ajanut pois. He olivat siis kävelleet jonkun reilun kolme kilometriä meidän luokse, ja sanoivat että meidän ei tarvitse meloa meidän suunnitellulle telttailualueelle, vaan yövyttäisiin meidän open ystävän luona (punainen pallo lähellä South Coast Highwayta). Saatiin olla heidän venekatoksessa, ja siinä sitten pidettiin pieni nuotio ulkona ja juotiin kaakaota. Ei siis ollenkaan huono lopetus aika pahalle päivälle.
Torstain suunnitelma oli tehdä keskiviikko illan tekemätön reissu Hay-jokea ylös. Matkattiin samoissa veneryhmissä sen 5-6 kilometriä, syötiin pienet välipalat (oranssi ylin pallo) ja tultiin takaisin lounaalle meidän maijoituspaikalle. Meidän seuraava majoitus olisi reilun 10 kilometrin päässä (alin punainen pallo), joten heti lounaan jälkeen lähdettiin melomaan nyt rauhalliselle Wilson Inletille. Reilun kuuden kilometrin jälkeen jätettiin meidän kanootit rannalle, otettiin meidän kamat ja jatkettiin jalan Bibbulmun Trackin majalle. Perille päästyämme aloitettiin ruuanlaitto ja melkeimpä heti mentiin nukkumaan. Tuo maja ei ollut mitenkään hulppea, vaan meillä oli katto pään päällä, kaksi seinää ympärillä ja korotettu alue meidän "sängyille".
Perjantaina auringon noustua lähdettiin tosi nopeasti kohti Denmarkin keskustaa. Napattiin meidän kanootit rannalta, pysähdyttiin puolivälissä (keskimmäinen oranssi pallo), ja jatkettiin suoraan meidän maalia kohti. Aluksi meidän oli tarkoitus mennä Ocean Beachille, mutta vaihdettiin se ihan käytännön (ja laiskuuden) takia. Ooteltiin meidän kyytiä Denmarkissa reilu tunti, mutta päästiin kuitenkin takaisin koululle viimeiseksi kymmeneksi minuutiksi. Ja koska meille kerrottin vasta meidän retken alettua, että meidät viedäänkin kouluun Albanyn keskustan (ja kodin) sijaan, miun kaikki laukut oli viety kotiin ja hyvin edustavana, haisevana ja likaisena menin bussilla kotiin jätesäkin kanssa. Oh, good times.
Oli kuitenkin tosi mukava ja haastava retki näin jälkikäteen. Olin ihan varma, ettei selvittäis tosta, mutta hyvän melontaparin ja onnen kanssa selvittiin noista 40 kilometristä (+reilu kuusi kilometriä kävelyä) melomista aika helpolla. Monien naurujen, tuskan ja hyvien hetkien jälkeen voin sanoo että tekisin tuon uudelleen silmänräpäyksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti