Nanga. Hostit oli hehkuttanu tota viikonloppua melkeimpä koko 6 kuukautta miun täällä ollessa. Jotenki en ikinä uskonut että 75 ihmistä, neljä päivää ja iso mökki olisi noin mahtava yhdistelmä mut olin niin väärässä. Noi neljä päivää oli oikeesti kuin maailman parhaan riparin viimeiset päivät, jos tota voi johonkin verrata. En voi muuta sanoo, kuin et haluisin vaan kokea ton uudestaan ensi vuonna. Ja yleisestä rakkaudesta Nangaa kohtaan kertoo jo sekin että ihmiset täällä laskee jo viikkoja ensi vuoden Nangaan, haha.
Perjantaiaamuna kymmenen aikoihin jätettiin Cassy tänne töihin ja ite lähdettiin pohjoista kohti. Nanga on noin tunnin päässä Perthistä, joten ajomatka oli sen kolme tuntia. Tänä vuonna oltiin ensimmäisiä, mutta pian perhetutut Griffitsit saapuivat paikalle. Purettiin pikaisesti kamat ja lähdettiin hostisin ja Julien kanssa muutaman kymmenen kilometrin päähän ostamaan tuoreet ruuat viikonlopuksi. 15 kilon perunoiden, 10 litran maidon ja monien leipäpussien kanssa lähdettiin takaisin mökille, jolle olikin jo saapunut kunnon joukko ihmisiä. Miun tehtävä oli tehdä illaksi omenapiirakkaa jälkkäriksi, joten siinä viiden ihmisen avustuksella ja muutaman omenakilon jälkeen pääsin vihdoin tutustumaan ihmisiin.
Lauantaina aamupäivästä puolet porukasta pelasi Laserscapea (miut mukaan lukien), ja iltapäivällä vuorossa oli seinäkiipeilyä (ja pääosin laskeutumista) 19-metrisellä abseil-tornilla. Saatiin kanssa käyttää tuota seinäkiipeilyseinää niin monta kertaa kuin huvittaa, mutta ite olin niin väsynyt ja kipeä, että en ees jaksanu kunnolla ylös ekalla kerralla, haha.
Ilta meni roastin ja ison quizin parissa. Perinteiden mukaan lauantaisin "teinit" valvoo myöhään, joten vietettiin yö samassa huoneessa jutellen.
Seuraavana aamuna hostisi jatkoi taas Bibbulmun Track matkaansa 6.00am aikaan meidän muitten nukkuessa haha. Loppu päivä oli taas pyhitetty Laserscapelle, jossa meillä menikin se melkein neljä tuntia. Illaliseksi oli Nanga-nesea (spagetti bolognese, hah), ja siitä ilta jatkui pienillä sketseillä. Mukana oli mm. Jacquin country week puhe suklaasta, vitsejä ja yksi iso näytelmä Rindecellasta, Julien ja Hamishin (joka oli hyvin komeana pukeutunut aasipukuun) ohjaamana. Ja tietenkin miut "erityisvieraana" laitettiin tohon Rindecellan rooliin kilpailemaan hostisin kanssa komeesta prinssistä, haha. Monet meni aikaseen nukkumaan tai lähti kotiin, mutta myö harvat jäätiin pelaamaan korttia ja paistamaan vaahtokarkkeja. Aika täydellinen viimenen ilta.
Maanantain tunnelma oli kokoajan jotenkin tosi surullinen. Jokainen ties, ettei luultavasti tule näkemään suurinta osaa porukasta taas vuoteen, joten fiilikset oli kaikilla kanssa sen mukaiset. Saatiin kuitenkin mökki siistiksi kaikkien avustuksella, ja viimeisten chattien ja halien jälkeen lähdettiin kotimatkalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti