YEAR ELEVEN

Viime viikolla maanantaista keskiviikkoon oli meille year 11 oppilaille leiri ensi vuotta varten. Pääosissa meille oli järjestelty saarnona opiskelusta, aikaa pienelle suunnistukselle ja myös Greg Mitchell, joka periaatteessa kertoi meille elämän tärkeimmät opetukset seitsemässä tunnissa. En varmasti ole ainoa joka nautti tuosta puhujasta, koska hän oli ihan tajuttoman hyvä.

Maanantaina oli siis suurin osa tuosta opiskelusaarnapuolesta, sekä tuo suunnistus ryhmissä. Miun ryhmässä oli meidän kolmen vaihtarin (outo tuuri) lisäksi Sophie, Matt, Mason, Patrick ja Hayden. Oltiin ihan tosi hyvä ryhmä, utta kaikesta hauskuudesta huolimatta oltiin viimeisiä haha. Tuona päivänä ei muuten suurempia ohjelmia ollut, kuin että illalla oli vähän yhdessä istumista (Pirate song!) ja katsottiin Castle-elokuva, joka on meidän senior school johtajan lempileffa vaikka onkin ihan tajuttoman tylsä. Ja tietenkin tuon elokuvan jälkeen meille kerrottiin että seuraavana aamuna lähdetään kävelylle 6.15 jotta ollaa pirteitä loppu päivä. Mitä.

Tiistaina oltiin aika väsyneinä kävelemässä, sillä oltiin ehkä valvottu Sophien, Phoeben ja Brittanyn kanssa vähän liian myöhään mutta oh well. Sitten alkoi tuo Greg Mitchellin puhetuokio. Oon jotenkin niin onnellinen että just tää ryhmä ihmisiä sai kuulla niin monta fiksua asiaa, sillä jos totta puhutaan, nää on aika lapsellisia. Luultavasti loppupäivästä monella oli maailma avautunut, mikä ainakin miun mielestä on ihan tajuttoman hyvä tuolta Mitchelilltä. Illalla oli vähän hauskaa ohjelmaa koko porukalle, ja tuokin päivä päättyi tosi hyvään säveleen.
Seuraavana päivänä oli taas vuorossa kävely, jossa muutamat rakot sain miun jalkoihin. Lyhyessä ajassa lähinnä summattiin kaikki meidän oppimat jutut yhteen sekä vähän mietittiin ensi vuotta omissa taloissa. Ja tietenkin yksi ryhmänrakennusleikki... Kaksi rinkiä, jossa ulkorinki siirtyi aina yhden henkilön vasemmalle 10 sekunnin kuluttua. Tarkoitus oli kehua sekä kertoa mikä henkilössä vastapäätä on hienoa ja tottakai mie aloin kyynelehtiä jo luultavasti toisen ihmisen kohdalla. No mikäs siinä lopettaa tuo leiri juuri tuollaiseen positiiviseen hetkeen, jossa tuntui että oltiin kaikki yksi tiivis ryhmä.

Tulin tosi läheiseksi monien miun kavereiden kanssa juuri tuolla leirillä, ja oonkin tosi onnellinen että miulla on vielä kuukausi aikaa viettää mahdollisimman monta hetkeä näitten ihmisten kanssa. Nyt reilusti kuvia torstailta ja perjantailta, kun otin miun kameran vihdoinkin kouluun.