LET'S JUST START WITH THESE THREE

Ensinnäkin anteeksi että olen viimeisen kahden kuukauden aikana laiminlyönyt tätä blogia ihan täydellisesti, mutta jos nyt löytyisi energiaa kirjoittaa kaikista kivoista jutuista mitä miulle kävi ihan miun loppuvaihtarivuoden aikana! Anteeksi siis vielä kerran.

Lauantaina 6.12 oli Albanyssa sellainen kulkuetapahtuma joulun kunniaksi, missä eri järjestöt ja ryhmät voivat esitellä omaa osaamistaa koristellen auton/rekan yms, jolla sitten ajetaan ylös ja takaisin York Streetiä. Meillä oli Cohenin kanssa suunnitelmana kävellä ensi ympäri Mt Clarencea ja sitten suunnata juuri tuonne  keskustaa York Streetille. Vaikka kävelyyn kuului ikuisuus, eikä kummallakaa meistä ei ollut vettä tai aurinkorasvaa, päästiin vihdoin aika hyville paikoille katsomaan tuota Christmas paradea.

Sunnuntaina mentiin pienehköllä porukalla Middsille, eli meidän "tärkeimmälle" rannalle. Mukana olivat Britt, Sophie, Matt, Mason, Bailey sekä Hayden, ja meillä kuluikin koko päivä nauttien auringosta ja kirkkaasta vedestä (mutta ei siitä hiton pelottavasta rauskusta jonka päälle astuin...).

Tarina tän kuvan takana on että oltiin tollaisessa pienessä piirissä syömässä meidän fish&chipsejä, kun Bailey taitava sirkusihmisenä päätti alkaa tehdä kässäreitä tossa miun vieressä ja hyvänä kaverina tietenkin tönäisin sen nurin, haha. No siitähän Bailey päätti että oisi hyvä idea seistä miun selän päällä (mitä) muiden nauraessa vieressä. Kovimpaa nauroi Mason, jota ihan leikillä heitin tuolla sinisellä Vansilla, mutta kenkä osuikin poikaa suoraan nenään ja vertahan siitä tuli, mutta nauru ei loppunut. Ihan tasa-arvon takia Mason heitti tuon kengän takaisin, ja siinä on tarina kuvasta missä Bailey melkein kuolee nauruun ja miun päätä kohti on lentämässä uusi sininen Vans-kenkä (ei, se ei vain lepä tuossa miun otsaa vasten).

Viimesellä viikolla koulua (kun kaikki muut oli jo nauttimasta kesälomasta, haha) maanantaina ja tiistaina tultii Nakon ja Michaelin (vaihtarit) kanssa kouluun tekemään meidän pientä videota viimeiseen seremoniaan koululla keskiviikkona. Maanantaina lähdettiinkin yllättäen taas Denmarkiin, vain koska Nako ei ollut vielä käynyt Treetop Walkilla tai yleensäkään siellä sunnilla pyörimässä. No jätettiin meidän videoprojekti (joka loppujen lopuksi jäi aika viimeistelemättömäksi..) ja hypättiin autoon Camfield -talon, jossa Nako ja Michael olivat, rouvan sekä meidän koulun japanin opettajan kanssa. Tuulimyllypuiston ja suklaamaitojen jälkeen oltiinkin jo aikataulusta jäljessä, mutta tietenkin meidän piti pysähtyä Denmark Bakerylla ennen kuin mentiin niitä korkeita puita valloittamaan. Pienten seikkailujen, satojen kuvien ja pienten autopäikkäreiden jälkeen päästiin kuin päästiinkin koululle takaisin.

Niin paljon sokeria, rasvaa ja rakkautta niin pienessä määrässä tätä kultaa.