ANZAC CENTENARY AND UHM... FINLANDIA?

Aikasemmin alkuvuodesta oli siis 99. Anzac Day (25. huhtikuuta), ja nyt 31.10-2.11 oli Anzac Centenary Weekend. Miulla meni hetken aikaa ennen kuin tajusin miksi alkuvuodesta juhlitaan 99. vuotta ja loppuvuodesta 100. vuotta, mutta näähän juhliikin vähän eri asioita kumpanakin ajankohtana. Tämä mennyt viikonloppu oli siis oikeasti Albanyn juhla, jossa muistetaan niitä sotilaita jotka lähti tasan 100 vuotta sitten ensimmäiseen maailmansotaan Gallipoliin, Turkkiin. Huhtikuussa muistetaan sitä hetkeä kun nuo sotilaat saapuivat Gallipoliin, ja etenkin heitä jotka kuolivat. Kuitenkin, kummatkin päivät on tosi tärkeitä ausseille ja etenkin nyt, kun ensimmäisestä maailmansodasta on se 100 vuotta, näistä Anzac-tapahtumista tehdään tosi iso juttu ainakin meidän pienessä Albanyssa.

Miut oli siis oikeestaan tublabuukattu tuolle viikonloppulle töihin ja samalla esiintymään Southern Edge Arts:in kanssa, mutta tietenkin valitsin $22 tunnilta maksavan kahvilatyön loppuvuoden matkusteluja varten. Meille oli siis muutama kuukausi takaperin annettu kaksi työmahdollisuutta koulun hospitality-opettajan kautta. Koska ollaan year 11 ryhmän kanssa opittu tekemään oikeaa espressokahvia isolla koneella, yksi pariskunta oli ottanut yhteyttä meidän opettajaan ja pyytänyt muutamaa meistä töihin tolle viikonlopulle. Sama tarjous tuli myös Dan Sharpin suunnalta, mutta niinkuin aikaisempi hospitality-kokemus koulun Winter Ball:issa Sharp Infusionin kanssa osoitti, ei oikeen innostuttu siitä.
Meitä oli siis kolme year 11 ja yksi year 12 töissä Bec & Call Coffee:lla tuona viikonloppuna. Itse olin "kokoamassa" noita eri juomia, ja vihdoinkin opin kunnolla tekemään niitä söpöjä kuvia maidolla espresson päälle. Kaiken kaikkiaan miulla oli tosi hauskaa tuolla, ja vaikka lauantaiaamuna olikin ihan tajuton kiire, olin tuolla paljon mielummin tienaamassa reilu $350 kuin esiintymässä.

Albanyssahan on yleensä se reilu 30 000 ihmistä, mutta tuolle viikonlopulle oli ennustettu ainakin tuplasti porukkaa. Kuulemma ei ihan päästy 50 000:een, mutta kuitenkin täällä oli iha riittävästi ihmisiä ainakin miulle. Pääkatu oli suurimman osan viikonloppua täysin suljettu liikenteeltä, ja Pertistä taisi tulla se 42 bussia tänne lainaan auttamaan julkisen liikenteen kanssa, mikä ainakin miulle kerto sen että isoihin ihmismassoihin oli varauduttu aika hyvin!

Torstaina (muilla koulupäivä haha) oli miun eka kokonaine työpäivä Mess Hall:illa Stirling Terracella. Iso pätkä tosta kadusta oli siis muutettu vanhan ajan markkinoiden tyyliseksi. Päivä oli tosi hiljainen, eikä muutenkaan ollut mitään isoja tapahtumia vielä koko yleisölle. Perjantaina alkoi kaikki päätapahtumat tuolla, joten en onneksi itse ollut töissä. Nukuin liian myöhään, eli meni täysin ohi aamun ohjelmat, mutta iltapäivästä mentiin Mess Hall:illa katsomaan GSG:n musiikkiesityksiä, joista yhdessä Jacqui oli. Tuolla meni muutama tunti mm. Jazz ja Pipe Bandin esityksiä katsoessa, mutta aika pikaisesti lähdettiin takaisin kotiin kaikkien ihmisten keskeltä. Illalla mentiin seittemän aikaan koko perheen kanssa (ja lisäksi Tristanin ja Hunnin) Anzac Peace Parkiin katsomaan loppuosa Royal Australian Navy Sunset Ceremonial:ista, ja Princess Royal Harbour Lights, jotka heijastettiin siis meidän oman Sydneyn oopperatalon AEC:n seinille.

Jacquin ja muutaman muun year 10:n kanssa suunnittelema teos yhden kaupan ikkunaan Ancac:n kunniaksi. 

Lauantaina oli siis kaikki tärkeimmät tapahtumat, mm. Troop March, Commemorative Service ja Symbolic Departure of Naval Ships, jotka kaikki missasin töissä. Onneksi kuitenkin meidän kojulle oli ihan muutaman metrin päässä York Streetistä, joten kuultiin kaikki parhaat kohdat tosi hyvin meidän kojulle (kröhömm, etenkin GSG Pipe Band!). Kun vihdoin miun työt loppu ja Jacquin, Cassyn ja Tristanin sirkusesitykset oli saatu päätökseen, päästiin kotiin lepäämään muutamaksi tunniksi ennen Community Concertia. Hostisi oli mennyt jo siinä ennen viittä varaamaan meille paikkoja, ja kun saavuttiin siinä seittemän jälkeen, päästiin suht hyville paikoille nauttimaan hyvästä ilmapiiristä ja etenkin mahtavasta musiikista (mukana kanssa GSG:n oma kuoro!). Mutta kun konsertti oli tulossa päätökseen siinä puoli kymmenen aikaan suuren finaalin alkaessa, tuli aika hiton isona yllätyksenä kun tää GSG:n kuoro yhdessä WASO:n kanssa soitti FINLANDIA-HYMNIN, kylläkin eri sanoilla mutta silti. Toi hetki miten siun vieressä on nauravia ihmisiä, kuuntelet laulua jonka pohjana on hiton Finlandia-hymni ja näät edessäs parhaimpia ystäviäs laulamassa yhden maan parhaista orkestereista kanssa, on aika hiton hienoa.

Sunnuntaina mentiin vaan hostäidin, Cassyn ja Tristanin kanssa katsomaan pientä poppy-kukkien muodostamaa 30 000-kuviota Middleton Beachille. Tuo istutus kuvasi siin niitä 30 000:tta sotilasta jotka lähtivät Albanysta Gallipolia kohti 1914.