ANZAC CENTENARY AND UHM... FINLANDIA?

Aikasemmin alkuvuodesta oli siis 99. Anzac Day (25. huhtikuuta), ja nyt 31.10-2.11 oli Anzac Centenary Weekend. Miulla meni hetken aikaa ennen kuin tajusin miksi alkuvuodesta juhlitaan 99. vuotta ja loppuvuodesta 100. vuotta, mutta näähän juhliikin vähän eri asioita kumpanakin ajankohtana. Tämä mennyt viikonloppu oli siis oikeasti Albanyn juhla, jossa muistetaan niitä sotilaita jotka lähti tasan 100 vuotta sitten ensimmäiseen maailmansotaan Gallipoliin, Turkkiin. Huhtikuussa muistetaan sitä hetkeä kun nuo sotilaat saapuivat Gallipoliin, ja etenkin heitä jotka kuolivat. Kuitenkin, kummatkin päivät on tosi tärkeitä ausseille ja etenkin nyt, kun ensimmäisestä maailmansodasta on se 100 vuotta, näistä Anzac-tapahtumista tehdään tosi iso juttu ainakin meidän pienessä Albanyssa.

Miut oli siis oikeestaan tublabuukattu tuolle viikonloppulle töihin ja samalla esiintymään Southern Edge Arts:in kanssa, mutta tietenkin valitsin $22 tunnilta maksavan kahvilatyön loppuvuoden matkusteluja varten. Meille oli siis muutama kuukausi takaperin annettu kaksi työmahdollisuutta koulun hospitality-opettajan kautta. Koska ollaan year 11 ryhmän kanssa opittu tekemään oikeaa espressokahvia isolla koneella, yksi pariskunta oli ottanut yhteyttä meidän opettajaan ja pyytänyt muutamaa meistä töihin tolle viikonlopulle. Sama tarjous tuli myös Dan Sharpin suunnalta, mutta niinkuin aikaisempi hospitality-kokemus koulun Winter Ball:issa Sharp Infusionin kanssa osoitti, ei oikeen innostuttu siitä.
Meitä oli siis kolme year 11 ja yksi year 12 töissä Bec & Call Coffee:lla tuona viikonloppuna. Itse olin "kokoamassa" noita eri juomia, ja vihdoinkin opin kunnolla tekemään niitä söpöjä kuvia maidolla espresson päälle. Kaiken kaikkiaan miulla oli tosi hauskaa tuolla, ja vaikka lauantaiaamuna olikin ihan tajuton kiire, olin tuolla paljon mielummin tienaamassa reilu $350 kuin esiintymässä.

Albanyssahan on yleensä se reilu 30 000 ihmistä, mutta tuolle viikonlopulle oli ennustettu ainakin tuplasti porukkaa. Kuulemma ei ihan päästy 50 000:een, mutta kuitenkin täällä oli iha riittävästi ihmisiä ainakin miulle. Pääkatu oli suurimman osan viikonloppua täysin suljettu liikenteeltä, ja Pertistä taisi tulla se 42 bussia tänne lainaan auttamaan julkisen liikenteen kanssa, mikä ainakin miulle kerto sen että isoihin ihmismassoihin oli varauduttu aika hyvin!

Torstaina (muilla koulupäivä haha) oli miun eka kokonaine työpäivä Mess Hall:illa Stirling Terracella. Iso pätkä tosta kadusta oli siis muutettu vanhan ajan markkinoiden tyyliseksi. Päivä oli tosi hiljainen, eikä muutenkaan ollut mitään isoja tapahtumia vielä koko yleisölle. Perjantaina alkoi kaikki päätapahtumat tuolla, joten en onneksi itse ollut töissä. Nukuin liian myöhään, eli meni täysin ohi aamun ohjelmat, mutta iltapäivästä mentiin Mess Hall:illa katsomaan GSG:n musiikkiesityksiä, joista yhdessä Jacqui oli. Tuolla meni muutama tunti mm. Jazz ja Pipe Bandin esityksiä katsoessa, mutta aika pikaisesti lähdettiin takaisin kotiin kaikkien ihmisten keskeltä. Illalla mentiin seittemän aikaan koko perheen kanssa (ja lisäksi Tristanin ja Hunnin) Anzac Peace Parkiin katsomaan loppuosa Royal Australian Navy Sunset Ceremonial:ista, ja Princess Royal Harbour Lights, jotka heijastettiin siis meidän oman Sydneyn oopperatalon AEC:n seinille.

Jacquin ja muutaman muun year 10:n kanssa suunnittelema teos yhden kaupan ikkunaan Ancac:n kunniaksi. 

Lauantaina oli siis kaikki tärkeimmät tapahtumat, mm. Troop March, Commemorative Service ja Symbolic Departure of Naval Ships, jotka kaikki missasin töissä. Onneksi kuitenkin meidän kojulle oli ihan muutaman metrin päässä York Streetistä, joten kuultiin kaikki parhaat kohdat tosi hyvin meidän kojulle (kröhömm, etenkin GSG Pipe Band!). Kun vihdoin miun työt loppu ja Jacquin, Cassyn ja Tristanin sirkusesitykset oli saatu päätökseen, päästiin kotiin lepäämään muutamaksi tunniksi ennen Community Concertia. Hostisi oli mennyt jo siinä ennen viittä varaamaan meille paikkoja, ja kun saavuttiin siinä seittemän jälkeen, päästiin suht hyville paikoille nauttimaan hyvästä ilmapiiristä ja etenkin mahtavasta musiikista (mukana kanssa GSG:n oma kuoro!). Mutta kun konsertti oli tulossa päätökseen siinä puoli kymmenen aikaan suuren finaalin alkaessa, tuli aika hiton isona yllätyksenä kun tää GSG:n kuoro yhdessä WASO:n kanssa soitti FINLANDIA-HYMNIN, kylläkin eri sanoilla mutta silti. Toi hetki miten siun vieressä on nauravia ihmisiä, kuuntelet laulua jonka pohjana on hiton Finlandia-hymni ja näät edessäs parhaimpia ystäviäs laulamassa yhden maan parhaista orkestereista kanssa, on aika hiton hienoa.

Sunnuntaina mentiin vaan hostäidin, Cassyn ja Tristanin kanssa katsomaan pientä poppy-kukkien muodostamaa 30 000-kuviota Middleton Beachille. Tuo istutus kuvasi siin niitä 30 000:tta sotilasta jotka lähtivät Albanysta Gallipolia kohti 1914.

YOH-FEST

Viimeinen jakso koulussa alkoi 13.10, ja sen viikon sunnuntaina meillä oli meidn oma järjestämä Laserscape-tapahtuma AFS-perheille (ilman AFS:n sekaantumista, haha..). Saatiin kanssa uusi elokuussa saapunut turkkilainen Rotary-vaihtari mukaan porukoihin.
Tokalla viikolla keskiviikkona oli year 12 -oppilaiden muck up day, eli melkeempä Suomen penkkarit. Kuitenkaan karkkia ei heitelty, vaan ohjelmassa oli ennemänkin koulun sotkemista ja tuntien alettua nopea siivous. Torstaina oli heidän viimeinen virallinen assembly, jossa periaatteessa vaan juhlistettiin luokan lähtöä ja muisteltiin yhteisiä vuosia GSG:ssä. Lopulta muut oppilaat päiväkodista meidän year 11 asti muodosti pitkän kunniakujan takasin koululle, jonka läpi nuo year 12 sitten käveli antaen viimeiset hyvästit.

Perjantaina heti koulun jälkeen lähdettiin hostiskän kanssa kahdestaan ajamaan Perthiä kohti. Töllä kertaa tarkoituksena oli lähteä katsomaan Jacquin YOH-Fest finaalia Mandurahiin lauantai-illaksi. Pysähdyttiin Nangassa (feels...), ja lopulta päädyttiin hostiskän vanhempien luokse Pinjarraan. Suunnitelmana oli lauantaina aamusta ajaa Fremantleen markkinoille ja sieltä Kings Parkiin, joten juuri aamuruuhkan aikaan lähdettiin ajamaan rannikkoa kohti miun lemppari kaupunginosaa, Freoa.

Tuolta hostiskä soitti Eleanorille, joka boardaa yhdessä tyttökoulussa Freon ja Perthin välissä, että tultaisiin häntä hakemaan meidän mukaan Kings Parkiin. Monien mutkien kautta saatiin tyttö mukaan, ja muutaman lisämutkan jälkeen vihdoinkin päästiin meidän määränpäähän. 8kk todellakin muuttaa asioita, sillä en todellakaan tunnistanut tuota puistoa samaiseksi jossa kävelin ensimmäisenä päivänäni Australiassa. Muutaman tunnin tutkimisen jälkeen jouduttiin heittämään Eleanor takaisin boarding talolle, ja itsekkin lähdettiin takaisin hostiskän vanhempien luokse pienelle illalliselle ennen YOH-Festiä. Hostäiti oli siellä meitä oottamassa, sillä hän oli tullut koulun kanssa samalla bussilla mutta oli jäänyt Pinjarran kohdalla kyydistä. Viidestään (hostmummi+naapuri) ajettiin Mandurahia kohti tosi aikaseen, jotta ehdittäisiin käydä San Churrossa ennen esitystä. Oli kyllä ihan taju hyvää!

YOH-Fest on tulee siis sanoista Youth On Health, eli kaikessa yksinkertaisuudessaan nuoret tekee näytelmiä, tanssiesityksiä ja muuta taidetta nuoria koskevien terveysaiheiden pohjalta. Tänä vuonna aiheena oli "community", eli esitysten oli tarkoitus koskettaa oman yhteisön eri terveysongelmia opettavaisella tavalla nuorilta nuorille. Jacquin (hän siis näytteli ja ohjasi heidän esityksen woow) ryhmä oli year 10 drama -luokka, ja aiheina heillä oli Albanyn yhteisön eri ongelmat, mm. eläkeläisten asuminen, yksinhuoltajavanhemmuus, nuorten juominen sekä perheen keskeinen väkivalta. Heidän esitys oli Albanyn esikarsinnoissa ihan huippuluokkaa mutta tuolla finaaleissa suuremmat koulut oli panostanu viimevuosien voittorahoilla niin huimasti että GSG:llä ei oikein ollut mahiksia kärkisijoille... Mutta kuitenkin kaikki oli hyvällä mielellä, ja koko ilta oli tosi erityinen.

HOLIDAY ROADTRIP

Miun viimeinen loma alkoi 5.10 sunnuntaina Show and Shine -autoshowlla, jossa oltiin pienen sirkusporukan kanssa esiintymässä kauheassa tuulessa. Meillä oli mahdollisuus ottaa meidän kaikki rigging kamat mukaan, joten pystyttin esittämään ilma-akroa. Sieltä melkeimpä suoraan lähdettiin Tristanin synttäreitä viettämään Palenupiin retkeilyn merkeissä. Maanantaiaamun pienellä rantaseikkailulla nähtiin vajaa 10 valasta meidän rannalla hyppimässä merestä selälleen, mikä oli tietenkin iha uskomatonta tuuria.
Tiistaina käytiin siskojen kanssa Two peoples bayssa, jossa pienen järkytyksen toi keihäsrausku, jonka päälle Cassy melkeen astui...

Torstaina meidän odotettu roadtrip alkoi ajamalla Denmarkin läpi (ja tietty suklaa- ja toffeefactoryjen kautta) Walpoleen, jossa käytiin aika monet rannat tsekkaamassa. Oltiin yötä hostien tutun talossa kolmestaan, ihan Walpolen keskustassa. Tehtiin sitten toiseen kertaa Treetop walk, sekä ajettiin Bridgetowniin aika monta kertaa pysähdellen pikkukylissä eri turistijuttujen takia.
Bridgetownissa yövyttiin hostien ystävien luona heidän "maalaismökissä", mikä oli ihan täydellisellä paikalla joen rannalla kauniiden vihreiden kukkuloiden keskellä. Nähtiin myös rielu 20 villiä emua siellä ajellessa!Illalla hostiskä ja Tristan saapui kanssa tuolle saalle talolle, seuraavan päivän häitä varten. Miut ei kuitenkaan ollu kutsuttu niitten häitten iltaosuuteen, joten menin hostien kanssa vaan siihen kirkkoosuuteen ja sitten miut heitettiin takaisin Beachien talolle.

Sunnuntaina hostiskä ja Tristan lähti takaisin Albanya kohti töihin, ja myö tytöt lähettiin Busseltoniin. Käytiin Busselton Jettylla, ja vaikka kauhean tuulen takia ei päästy käyttämään sitä söpöä junaa niin urheasti käveltiin se kaksi kilometriä loppuun asti vedenalaiselle "tutkimusasemalle" missä oli ikkunat pinnan alle. Turisteilemisen jälkeen päästiin hostäidin veljen kotiin yöksi.

 

 

 

Maanataina vihdoin lähdettiin miun niin kauan odottamaan kylään, eli Margaret Riveriin. Viinitilat, nougatkauppa, suklaakauppa, rannat, luolat ja leipomo oli jopa parempia mitä oisin ikinä voinu kuvitella. Kaiken kaikkiaan päivä oli tosi onnistunut ja väsynein mutta onnellisin mielin päästiin takaisin kotiin jatkamaan loman toista ja viimeistä viikkoa.