keskiviikkona, huhtikuuta 30, 2014

WHAT ACTUALLY IS DIFFERENT

Niinkuin otsikko vihjaa, alempana vähän eroja Suomen ja Australian välillä. Varmasti näitä eroja on tuhansia, mutta nää jutut on iskeny miun silmään tän melkee kolmen kuukauden (!!!) aikana.


IHMISET

Ihmiset on tosi sosiaalisia, avoimia ja ystävällisiä. Jopa tuntemattomilta kysytään mitä kuuluu, ja kaupan kassalla voi mennä kymmeniä minuutteja vaan ihan normaalin small talkin merkeissä. Myös sellanen yleinen "kerrotaan pienimmätkin itsestäänselvyydet"-asenne on tosi yleistä, mikä Suomessa ois varmasti monien mielestä välillä tosi ärsyttävää.

Suomalaisiin nuoriin verrattuna Aussinuoret on aika samallaisia kun puhutaan kaveriporukoista koulussa. Yleensä yks porukka on aina tietyssä paikassa käytävällä lounaan aikaan, eikä siihen kohtaan yleensä tuu ketään muita ketkä ei kuulu siihen porukkaan. Vaikka nää kaveriporukat on aika sekeitä, silti kaikki on oikeasti kavereita toistensa kanssa.

Kiusaaminen täällä on tosi erilaista. Oon huomannu et Suomessa kiusaaminen on enemmänkin sellasta hiljasta ulkopuolelle jättämistä, mut täällä se on oikeesti tosi selvää. Heti ekoina päivinä huomasin miten kaikki välttää  muutamaa tiettyä ihmistä mein koulussa, ja jos nää henkilöt tulee puhuu siulle, niille sanotaan et "Voitsä lähtee, ketään ei kiinnosta mitä siul on sanottavaa". Miusta tää tuntuu ihan hirveeltä, kun ihan jokainen täällä liittyy tohon, myös jotkut opettajat.

Täällä yleisesti ystävyyssuhteet on aika erilaisia. Kun kaikki on hyviä kavereita, on aika vaikeeta erottaa sitä rajaa kavereiden ja ystävien välillä. Etenkin kun kaikki kutsuu toisiaan honey, love, darling, -bear etc. nimillä.


KOULU

Tietenkin koulupuvut, kouluruoka ja high school ekaksi. Tästä voit lukea ihan oman postauksen just miun koulusta. Lyhyesti koulupäivät on aina saman pituisia, vuodessa on neljä jaksoa, jaksosen välissä kahden viikon loma ja kesäloma on joulu-, tammi- ja/tai helmikuussa riippuen koulusta. Koulussa pitää maksa lukuvuosimaksuja, ja riippuen perheen varallisuudesta lapset voidaan lähettää kalliimpiin yksityiskouluihin. Maatiloilla asuvat perheet voi antaa lapsensa asua koulun lähellä koulun tarjoamissa tiloissa, mitä paikalliset kutsuu nimellä "boarding". Boarding maksaa vuodessa koulusta riippuen kymmeniä tuhansia dollareita.

Miun koulu tarjoaa tosi paljon erilaisia matkoja ja retkiä oppilaille, mitkä ei tietenkää sisälly tohon lukuvuosimaksuun. Lähimmät retket voi olla Perthiin tai sitten ihan Albanyn historiallisiin paikkoihin, kaukaisimmat matkat Eurooppaan kiertelemään Lontoon ja Pariisin keskustoja. Joka vuosi hockeyjoukkue tekee matkan Malesiaan, viime vuonna seniorit meni Kambozaan ja muutama vuosi sitten oli yleinen retki Japaniin.

Tosi arkinen juttu, mutta joka välitunnilla/lounastauolla samat porukat kerääntyy omiin kohtiinsa käytävällä, eikä näitä paikkoja vaihdeta melkeimpä ikinä.

 


KAUPUNKI/LIIKENNE

Liikenne on siis vasemmanpuoleista,  mikä tarkottaa sitä että kaikki on toisinpäin kuin Suomessa. Ratti on väärällä puolella, liikenneympyrät pyörii väärään suuntaan ja liikennesäännöt on juuri vastakkaiset Suomen sääntöihin verrattuna. Albanyssa ei myöskään ole yksiäkään liikennevaloja. Kanssa vilkun käyttö on välillä tosi hassua. Aina ennen risteyksiä vilkutetaan todella pitkän matkan päästä. Liikenneympyrässä vilkutetaan niin kauan oikeelle (muista, ajetaan myötäpäivään), kunnes sitten vilkutetaan vasemmalle kun käännytään pois. Toisaalta jotkut ei tee tätä, mikä hämmentää vieläkin enemmän.

Ajokortti on täällä monitasoinen, eli heti ekan luvan jälkeen et oo valmis kuljettaja. Jokasen tason välillä on eri määrä opiskelua, testejä, ajamista ja odottamista. Ekan tason (L) kortin voi suorittaa 16-vuotiaana ja seuraavan tason kuuden kuukauden päästä. P-tason kortin voi suorittaa 17-vuotiaana, mutta L-tason kortti on pitänyt olla hallussa kuusi kuukautta. Toisin sanoen kaikki, jotka on vielä suorittamassa L- ja P-tason lupia, ovat vieläkin autokoulussa ja siksi joutuvat käyttämään L- tai P-kylttejä auton etu- ja takaikkunoissa. Näitten eri tasojen takia koko ajokorttiprosessissa menee monia vuosia.

Kun ikkunasta laskee ohi meneviä autoja, noin yheksän kymmenestä on joko katumaastureita (SUV) tai avolavoja (Ute), eli sellasia pieniä "normaaleja" henkilöautoja on aika vähän. Meillä on kylläkin yksi jokaista mallia.

Täällä nää pikaruokalaketjut on kaikki tungettu saman kadun varteen, ihan vierekkäin. Toisaalta en yhtään valita, kun jos KFC:n sijaan tekeekin mieli Hungry Jacksia, voi vaan kävellä seuraavaan rakennukseen.


LUONTO

Ylläri luonto on ihan erilaista kun ollaan eteläisellä pallonpuoliskolla. En aio jokaista erilaista kasvia ja puuta mainita, vaan esimerkiksi miulle yllättävintä oli tää punasen/oranssin soran määrä. Jokainen vähän syrjäisempi tie on aina tätä punasta hiekkaa, joka näyttää kaikkialla ihan uskomattomalta.

Täällä maastopalojen määrä ja vaarallisuus on ihan jotain niin erilaista Suomeen verrattuna. Täällä kun ei kesäkuukausina sada melkeimpä ikinä, niin koko kasvusto on niin kuivaa että maastopalot on tosi yleisiä. Tottakai tuhopolttojakin on aika reippaasti, mutta outoa miun mielstä on että täällä näiden palojen annetaan palaa itsekseen loppuun. Kuitenkin jos nää palot uhkaa ihmisiä ja on lähellä asutusta, ottaa paloasema ohjat käsiinsä. Täällä kuitenkin nää puut on tottuneita maastopaloihin, eli melkeimpä koko kasvusto selviää ja oikeastaan kukoistaa muutaman vuoden päästä palon jälkeen.


KAUPAT

Täällä S-ketjun ja K-marketit korvaa Coles, Woolworths sekä IGA.
Näissä hölmösti järjestetyissä kaupoissa kaikki hyllyt on ihan täyteen ahdettuja, eikä usein käytävät ole edes kahta metriä leveitä. Hedelmiä et myöskään itse punnitse, vaan sen tekee ystävällinen kassatyöntekijä. Täällä kyllä itse nostetaan tavarat hihnalle (jos sellaista on, jossain on vaan taso), mutta sen jälkeen kassatyöntekijä punnitsee hedelmät yms. ja pussittaa ne itse valmiiksi, jotta voit itse vaan katsoa vierestä. Mutta nää pussit, jotka muuten on ilmaisia, ei oo mitään normaaleja kauppakasseja ehei, vaan sellaisia pieniä muovipusseja mitä yleensä Suomessa tarjotaan siinä kassan jälkeen. Nämä pussit ei oo mitään maailman kestävimpiä, joten niitä käytetäänkin sitten ihan urakalla.

Isommissa kaupoissa on myös itsepalvelukassoja, johon Suomesta poiketen voi syöttää käteistä ja myös kolikoita. Oon kuitenkin huomannu että nää kassat on tosi vaikeita käyttää jos siulla on enemmän kun viisi tavaraa mukana.

 

RUOKA

Vegemite, Timtams, Milo ja grilliruoka varmaan parhaiten kuvaa Aussien stereotyyppistä ruokakulttuuria. Ihan ekana päivänä, ja oikeestaa ihan ekana ruokana, maistoin Vegemitee ja hyi elämä mite pahaa se oli! Okei, miun reaktion ehkä johtu siitä että vedin samaista töhnää suoraan purkista, enkä ohuena kerroksena paahtoleivän päällä. Timtams on miun suuri rakkaus täällä! Ja tietenkin paras tapa syödä niitä on pillinä: palat kummastakin päästä pois ja juo esimerkiksi maitoa sen keksin avulla. Ja ah, Milo.. En voi enää ikinä syödä vaniljajätskii ilman Milorouhetta! Milo on siis kaakaojauheen tapaista ohrasta tehtyä rouhetta, jota voi käyttää melkeimpä kaikkeen kaakaojauheen tapaan.

Meiän perhe syö tosi paljon kanaa, harvoin possua ja tosi harvoin muita lihoja. Nää ei myöskään syö kauhean usein kalaa, ja kun sitä herkkua saa, se on aina pikaruokalasta. Muuta pikaruokaa ei yleensä ikinä syödä kotona, pizzaa lukuunottamatta.
Muuten täällä ruokakulttuuri on tosi kansainvälistä. Keskustasta löytyy melkein jokaista aasialaista keittiötä edustava ravintola, ja ruokakaupoissa on yleensä aasialaisen ruuan käytävä.

Tämä saattaa olla ihan vaan miun perheen keskeinen juttu, mutta nää tykkää tosi ylikypsästä pastasta ja lihasta, mutta tosi raaoista kasviksista. Tää on siis miulle just toisin päin, mikä vähän tuottaa hankaluuksia kun mie oon kokkaamassa näille.

Nää ei käytä ikinä tuorehiivaa! Eikä sitä kaupoistakaan kyllä löydy...


KOTI

Kaksikerroksiset talot kertoo yleensä aina siitä että oot rikas.
Monissa kodeissa on vieläkin lankapuhelin, eikä esimerkiksi miun hostsiskolla ole omaa puhelinta. Tää ei kylläkään oo mitenkää yleistä, vaan todella monella on täällä Iphone tai Ipod.

Talot on yöllä tosi kylmiä huonon eristyksen takia.

Telkkarista tulee ihan oikeesti maailman hölmöimpiä mainoksia. Ihan kuin nää mainosyhtiöt ei ees yritä olla omaperäsiä, eikä usein jaksa edes panostaa siihen laatuun. Toisaalta täällä on tosi paljon tupakoinnin, kännissä ajamisen ja huumeiden vastaisia mainoksia jotka on ihan tajuttoman ällöjä.

Ainakin meillä hanoissa on sellaiset "kuuma" ja "kylmä" vivut, joista väännät sopivan lämpötilan itse, ja sama suihkussa. Miun mielestä noit on aika vaikee käyttää, joten oon tosi onnellinen että meillä on veden lämmönsäätäjä, josta voi valita itselleen sopivan lämpötilan automaattisesti.

Keittiössä on pantry, eli ruokakomero tai -huone. Kuivauskaapista ei ole tietoakaan. Vedenkeittimet korvaavat kahvinkeittimet.
Usein ruoka tarjoillaan suoraan lautasille, eli et itse annostele omaa annostasi. Meillä riippuen tilanteesta, ihmisten lukumäärästä ja itse ruuasta saatetaan joskus tästä poiketa.


KULTTUURI JA MUUTA

Useimmat ei oo ikinä kuullukkaan Spotifysta, mikä on miusta tosi hassua. Oon kuitenkin saanu monet käyttämään sitä!

Kaikkialle kuljetaan autolla, ja ainakin meidän perheessä isä on yleensä se joka vie lapsia kaikkialle. Jopa matkalle keskustaan (alle kilometri alamäkeen) miulle tarjotaan kyytiä.

Nuorilta usein puuttuu ihan terve maalaisjärki. Etenkin yhdessä vaiheessa kun eräs internetistä puhuva nainen tuli kertomaan koululle että "kun pistät jotai nettiin et saa sitä enää takaisin" tai "voit määrittää itse omat yksityisyysasetukset Facebookissa", ihmisten aito tietämättömyys näistä itsestäänselvistä asioista vähän ihmetytti.

Harva osaa muita kieliä Englannin lisäksi, vaikka tosi monella on Eurooppalaiset sukujuuret. Miun kaveripiirissäkin on vaan yksi "oikea" australialainen.

Perhe on tosi tärkeä ja sen kanssa vietetään tosi paljon aikaa.

Kavereita nähdään usein vaan viikonloppuna, ei melkeimpä ikinä koulun jälkeen harrastuksia lukuunottamatta.

tiistaina, huhtikuuta 29, 2014

ANZAC

Lest We Forget
Anzac (=Australia and New Zealand Army Corps)-päivää vietetään täällä Australiassa 25. huhtikuuta, joka tänä vuonna osui viime perjantaille. Tätä sotaveteraanien kunnioituspäivää juhlistetaan 25.4.1915 tapahtuneen Gallipolin maihinnousun kunniaksi, josta tänä vuonna on kulunut 99 vuotta. Eli siis vuonna 1915 Australian ja Uuden-Seelannin armeijan joukot menivät taistelemaan Britannian puolesta Ensimmäisessä Maailmansodassa Saksaa vastaan Ranskan rajoilla. Monikaan näistä Anzac-sotilaista ei palannut kotiin.

Iso juttu täällä on kanssa noi Anzac-keksit, joita myydään jokasessa Coles-, Woolworths- ja IGA-kaupassa. Nää keksit on siis niitä, mitä Australiaan jääneet vaimot/tyttöystävät/äidit lähetti miehilleen sotarintamalle. Kun matka on aika pitkä täältä Australiasta, ei noissa kekseissä voinut käyttää mitää pilaantuvaa. Tästä ideasta syntyivät Anzac-keksit, jotka kestää monia kuukausia kaapin perällä. En oo ite vielä näitä päässy leipomaan, mutta tarkoitus olisi tässä joku päivä yrittää. Sain sunnuntaina muutaman maistiaiseksi kaverin luona, ja rakastuin kyllä ihan täysin!

Anzac-päivä on erityisen tärkeä Albanyssa, sillä kaikki Anzac-joukot lähtivät juuri Albanyn satamasta kohti Gallipolia. Tämän takia Albany oli monille viimeinen kosketus Australiaan.
Täällä Anzac-päivän seremoniat on tosi suuri juttu koko kaupungin väelle, ja melkeimpä jokainen osallistuu marssiin pääkadulla Anzac Peace Parkia kohti. Aamulla on myös Dawn service auringon noustessa, mutta sinne en ite menny, mitä vähän kyllä kadun. Marssissa rilaiset järjestöt, poliisit sekä soittokunnat edustavat kaupungin tukea jokaisesta koulusta oppilaat kävelevät univormuissaan kantaen lippuja sekä omien isoisiensä sotamerkkejä sekä kynnelle kykenevät veteraanit kantavat omia mitalejaan ylpeästi. GSG:ssä tämä marssi on melkeimpä pakollinen, ja vain hyvällä syyllä opettajat antaa oppilaiden jäädä pois. Tämän takia meidän koulu tietty oli suurilukuisin (+meillä oli oma soittokunta!), etenkin verrattuna muihin seniorikouluihin, joissa monessa oli alle 10 edustajaa. Tilaisuus itse koostui pääasiassa armeijaihmisten ja kaupunkinedustajien puheista sekä taisteluhävittäjien lentoshowsta.

Tää päivä tuntu miulle tosi spesiaalilta, etenkin kun sain tuossa kävelymarssissa pitää hostisoisän sedän sotamitaleja. Koko päivän koko kaupungissa oli sellanen tosi erikoinen tunnelma, kun kaikki oikeesti kunniottaa veteraaneja. Toisaalta toi Aussien osuus sodassa oli tosi surullinen, etenkin kun Australia ei oo ikinä itsenäisesti taistellu muita maita vastaan. Ei tota päivää voi oikein verrata Suomen itsenäisyyspäivään tai veteraanipäivään, kun täällä tää kunnioituksen taso on jotain niin erilaista. Tuntuu että Suomessa ihmiset kunnioittaa veteraaneja heidän sisun takia, mutta täällä se on enemmänkin surullista kunnioitusta niitä perheitä kohtaan jotka menettivät jonkun rakkaan sotiessa toisen maan puolesta.


meiän bändi!
hostmom!

keskiviikkona, huhtikuuta 23, 2014

SICK OF BEING SICK

Se siitä "postailen lomalla useemmin", haha.
Kaikki alko siis siitä kun lähettiin tän loman ekana lauantaina hostiskän veljen maatilalle. Siellä käytiin pyydystämässä yabbyja, eli jonkin sortin rapuja, pienistä tekovesialtaista ympäri tota farmia lounaaksi. Kun oltiin syöty, vaihdettu kuulumisia ja ihasteltu pihalla olevia tipuja, jatkettiin matkaa Pingellyyn. Meiän matkan päämääränä oli siis Albyn 50v synttärit, joihin saavuttiin seittemän aikaan illalla. Juhlat oli kivat, eikä ruokakaan siinä vaiheessa tuntunut yhtään hassummalta. Meitä jäi Albyn luokse joku kaksikymmentä henkilöä yöksi, joista suunnillee puolet tuli kipeäksi muutaman päivän sisään.

Maanantaina hostiskäkin tuli tosi kipeeks (itelle tauti iski jo sunnuntaina), joten lähettiin sairaalaa kohti. Kun ootettiin ensiavussa lääkäriä, Cassy ihanana persoonana haki autosta paketin valotikkuja (haha toi sana kuulostaa hassulta) ja jako niitä kaikille siinä huoneessa odottaville sekä alko jonglööraamaan yhden lapsen kanssa ajan kuluksi. Ihana kun on tollanen päivänsäde isosiskona!

Ei meille kauheasti lääkärit mitään kertonu mikä meitä sillä hetkellä vaivaa, otettiin vaan hirmusesti kokeita. Kuitenkin koska kärsittiin hostiskän kanssa tosi pahasta nestehukasta, laitettiin meille tipat käteen.
Maanantaina käytiin toisen kerran lääkärissä missä miulle tällä kertaa määrättiin pahoinvointilääkkeitä, mutta eine kyllä pahemmin auttanu. Miulla on siis ollu yleisesti tosi huono olo tän koko viikon, mutta parempaan päin ollaan kokoajan menossa. Eilen käytiin hostäitin kanssa vielä kerran lääkärissä, missä hän kerto että miulla onkii salmonella. Miun leuka tais siinä vaiheessa pudota lattiast läpi, haha.

Suurinpiirtein kaikki lomasuunnitelmat meni siis vähän penkin alle, jopa toi Bibbulmun vaellusreissu jää multa välistä. Kuitenkin perjantaina on ANZAC-day, eli osallistutaan koulun puolesta juhlatilaisuuteen täällä Albanyssa, josta kerron sitten sen jälkeen!

Toivottavasti muilla oli kiva pääsiäinen ja nauttikaa siitä lämmöstä! Tääl nimittäin alkaa pikkuhiljaa olla kylmä...


So I've been sick for the whole holidays, and basically just been watching movies all day. Now, after my third time to the doctor they finally found out it's salmonella and gave me some prescription antibiotics to sort that out. I think I may have caught this from the trip we made during the first weekend of the holidays to Pingelly. And unfortunately I wasn't the only one, since at least ten people also got sick from the party we went to, including my hostdad. So almost all of my plans for this holiday have been cancelled. And yes, my Bibbulmun trip is not on my schedule anymore..

Hopefully everyone else had an amazing holiday!

Rabbit-proof fence ja alkuperäinen portti

torstaina, huhtikuuta 10, 2014

NOT GIVING IN

Aika menee täällä ihan liian nopeesti! Tällä viikolla oon ollu tosi kiireinen koulun kanssa, kun joka päivä on jotain palautettavaa, kokeita tai esseitä. Vaikka luulin että valitsin tosi rennot aineet täksi vuodeksi, niin silti melkeimpä jokasesta aineesta on jonkulainen assignment due tällä viikolla. Oon siis joka ilta menneellä viikolla vääntäny jos jonkunlaista taideartikkelia ja retkisuunnitelmaa omassa huoneessa monia tunteja.

Meillä alkaa siis huomenna perjantaina kahen viikon loma (JES). Näillä on täällä aina termien välissä kahen viikon loma ja sitten joulun aikaan "kesäloma". Miulla ei oo pahemmin lomaksi vielä suunnitelmia, muuta kuin että lauantaina lähetään perheen kanssa Albyn 50v synttäreille, ja ehkä meen jossain vaiheessa miun kaverille kyläilee pienellä porukalla. Vika viikonloppu lomasta menee outdoor ed ryhmän kanssa retkeillessä toivottavasti kaukana käärmeistä.. Ehkä kanssa miittaillaan meidän pienellä Albany-vaihtariporukalla, jonka kanssa mentiinkin viime viikonloppuna rannalle ja kaupunkiin hengaileen koko lauantaipäiväksi. Käytiin kanssa Cassyn ja Tristanin kanssa four wheel driving sunnuntaina, eli mentiin keskellä puskia melkeen vaakatasossa Tristanin maasturin kanssa, haha.

Maanantaina sai alkunsa nakkivenetietous meidän koulussa! Oltiin kattomassa videota viime vuoden senioreiden matkasta Kambodzaan, kun Not Giving In alkoi soimaan ja heti parin ekan tahdin jälkeen tunnistin laulun. Heti kun eka kertosäe lähti käyntiin niin sain vaan totaalisen itkunaurukohtauksen eikä kukaan miun ympärillä tajunnu mille nauroin (tää oli myös yks syy miks nauroin: kaikki vaan tuijottaa tylsästi ruudulle, samalla kun tyyppi laulaa nakkiveneistä) ennenkuin selitin koko tarinan. Ja siitä hetkestä vähintään kerran lounastauon aikana joku alkaa laulamaan tota kertosäettä ja kaikki repee ihan totaalisesti. Aa rakastan näitä!

Päivän päätteksi meidän head of senior school kerto meille kolmelle vaihtarille että pietään puheet tiistain assemblyssä kotimaan koulun ja aussikoulun eroista. Oltiin kaikki siinä kohtaa vähän sellain "mitä hittoo, ihanku meillä ei ois jo tarpeeks tekemistä viimeselle viikolle", mutta kaikkien puheet meni kuitenkin hienosti kauheesta paniikista huolimatta! Meidän seniorikoulun oppilaat on vaan niin huippuja! Etenkin verrattuna suomalaisiin oppilaisiin joita ei (näin yleistettynä, anteeksi) kiinnosta ollenkaan kuka siellä edessä puhuu. Se tunne oli vaan jotain niin mahtavaa kun pari sataa lukioikästä tyyppiä nauraa miun huonoille jutuille :'D

Luultavasti tuun postailemaan lomalla vähän useemmin, mutta nyt pakko jatkaa koulujuttujen parissa!


Huh, busy couple of weeks almost behind! Too many essays, tests and due dates on this week.. And I'm really feeling it. Luckily tomorrow is the last day of this term, and then we'll be having our 2 weeks off, thank god. I actually don't have so many plans for these holidays (yet!), except Outdoor ed camp and this one birthday party on this Saturday, which I'll be going to with my lovely hosties. I might also be going to Natasha's farm for a sleepover or somethin Also it would be nice to catch up with the fellow exchange students here in Albany, as we did last Saturday. 

On Sunday we went 4 wheel driving with Cassy and Tristan. I've never experienced anything like that, so it was awesome. On Monday the Head of senior school told us, the three exchange students, to prepare a speech for Tuesday's assembly about the differences between GSG and the schools we go to in our home countries. All of us were very nervous, but I think we did a reasonably good job considering the fact that we got the heads up on the day before.. I still gotta say how I love the fact that when I was telling about the things I consider to be funny in Australian and Finnish schools, people really laughed. That would have never happened in Finland, ever. I love it how people here actually appreciate those who are giving speeches.

Have a good holiday all of you! Relax, sleep and just have fun:) 


4WD / my too-many-assignments-face / first taste of kangaroo meat! / christian studies with Georgia, Michael and Sam