torstaina, toukokuuta 29, 2014

AFS CAREERS EXPO PERTH

Keskiviikkona 14. päivä lähettiin Albany-vaihtareitten kanssa bussilla Perthiä kohti. En kyllä enää ikinä mene vapaaehtoisesti bussilla... 6 tuntia on ihan liikaa, ainakin miulle. Perillä tavattiin lyhytaikais-hostperheiden kanssa bussiasemalla, mistä lähdettiin jokainen omille teilleen. Miun hostperheeseen kuului äiti ja kasiluokkalainen sisko, jotka muutti Broomesta Perthiin vasta tammikuussa. Perheen isä ja miun ikäinen poika jäi Broomeen. Tää poika oli viime vuoden puolella viettänyt 6kk vaihdossa Suomessa, ja oli tullut takaisin juuri ennen näiden muuttoa. Talo sijaitsi ihan Perthin keskustassa, joten pääsin liikkumaan ympäriinsä ihan tosi vapaasti. Ei kylläkään lähennytty mitenkään erikoisesti, kun vietin heidän luona vaan 5 yötä, ja päivinä olin ite menossa melkeimpä koko aika.
Meiän japanityttö päätyi sellaiseen perheeseen, mistä sisko oli itse ollut Japanissa vaihdossa. Laurianne (Ranska) ja Michael (Sveitsi) sijoitettiin samaan perheeseen, mistä tyttö on lähdössä USA:han tänä syksynä. Piettiin kokoajan paljon yhteyttä meiän vaihtariporukan kesken ja tehtiinkin kaikkea hauskaa viikonloppuna!


Syy, miksi meidät tuotiin Albanysta Perthiin melkein viikoksi toisten perheitten luokse, oli Careers Expo, jossa AFS oli edustettuna. Meidän vaihtareiden tehtävä oli siis pitää tuota standia pystyssä ja kertoa kaikille ohi kulkeville lukiolaisille AFS:stä ja miksi kannattaa lähteä vaihtariksi. Suurin osa porukasta halusi lähteä näihin perusmaihin: Japani, USA yms, mutta löysin kuitenkin yhden tytön, joka haluaisi lähteä Suomeen, haha.

Keskiviikkoiltana kun saavuin, mentiin Tristanin (hostäiti, ei hostsiskon kihlattu, haha) pyöräretkelle keskustaan. Olin ihan taju peloissaan kaikkien jättibussien seassa, mutta selvisin kuitenkin hengissä! Torstaiaamuna otin bussin (1,70 dollaria=1,15 euroa!) Perthin Convention Centreen, missä toi Expo järjestettiin. Viihdytettiin ja infottiin siellä niitä lukiolaisia, jotka uskalsi tulla meidän standia lähelle, haha. Tän jälkeen mentiin vähäksi aikaa kahville läheiseen kahvilaan meidän vaihtariporukalla, jota vahvisti Michaelin ja Lauriannen hostsiskot seka näiden yksi kaveri. Perjantaina melkeenpä sama ohjelma.

Lauantaina mentiin Lauriannen, Michaelin ja niitten hostsiskon kanssa Harbour Towniin (yleinen nimi ausseissa mikä tarkottaa yleisesti outlet-kauppakeskuksia) vähän shoppailemaan. Vietettiin taas muutama hassu tunti Expolla ja sit lähettiin heidän luokse. Ehdin siellä olla ehkä mahtavat 10 minuuttia kun mun Albany-hostäiti soittaa että tullaan hakee sua, Cassy laskeutuu kohta! No siinä sitten kiiressä ajettiin lentokentälle Cassya ja Tristania vastaan. He olivat siis Englannissa kuukauden lomalla, koska Tristanin suku on pääosin sieltä kotoisin. Kuulumisia vaihdettiin automatkan takasin talolle, missä Michael ja Laurianne hostperheineen ootti mua. Oltiin siis lähössä luistelemaan! Jää ei ollu tietenkää mitenkää erikoine ja lusitimet ihan hassut, mutta silti oli ihan tajuttoman hauskaa! Meitä oli siis me kolme vaihtaria, kaksi hostsiskoa, Kellie ja Elisha, sekä Kellien englantilaiskaveri Lucy.

Freemantle Markets
over Freo Harbour

Sunnuntaina lähettiin mun oman Perth-hostäidin kanssa kohti Freemantlea junalla (taas se 1,15 euroa... huhhuh miten kallista köhköh) hakemaan Ellaa. Tavattiin hostsisko Freon keskustassa ja käytiin siinä sitten pienellä kierroksella Freon marketeilla, satamassa ja jollain ympyrävankilalla. Freemantlella on mystisesti tosi hyvä maine kaikkien keskuudessa ja aina ku oon maininnu miun matkasta jollekkin, vastauksena aina tulee "oooh I love Freo so much!" yms. Okei, pakko sanoo että paikka oli kyllä ihan tajuttoman kaunis!
Maanantaina lähettiin sitten yhdeksän aikaan bussilla takasin Albanya kohti.




sunnuntaina, toukokuuta 25, 2014

BACK AGAIN

Otin pienen loman tästä blogista, mut täällä taas ollaan! Vaikka mitä on tapahtunu, koulujen loma loppu vähän alle kuukausi sitten (huhhuh oon jäljessä) ja term kakkonen alko. Aineet, lukkari yms. muut pysyy täällä samoina toisinkuin Suomessa. Kuitenkin tässä termissä parin viikon päästä on isot kokeet kaikista TEE-aineista joita miulla on vaan kaksi: matikka ja enkku.

Koululla opettajien ja henkilökunnan sekä oppilaiden välille on pikkuhiljaa syntyny tosi nihkeät välit tän termin aikana. Ei tää kauheasti miuta henkilökohtasesti haittaa/tarkoita, mutta se että tää periaatteessa alko meidän Outdoor edin epäonnistuneesta retkestä tekee tästä miulle kiinnostavan.
Ensiksi, meidän vuosikurssilla on kaksi ryhmää, jotka suorittaa samaa Outdoor edin kurssia. Toisella näistä ryhmistä oli retki ekassa termissä kouluaikana, mutta meidän ryhmän retki olisi ollut loman vikana viikonloppuna. Toinen ryhmä lähinnä snorklasi koko ajan samalla alueella ja meidän ryhmä olisi kävellyt yhteensä yli 30km parin päivän aikana kaiken hauskan sijaan. Tän "epäreiluuden" takia meidän ryhmästä moni ei suostunut/halunnut lähteä koko retkelle. Lauantaiaamuna koululle ilmestyi vain kolme oppilasta, joista yksi ilmestyi paikalle vain ilmoittaakseen ettei ole menossa.
Tiistaiaamuna, kun koulu alkoi, meidän tunnille ilmestyi senior schoolin rehtori, koko koulun rehtoria tuuraava Mr. Scott seka Camfield-taloa johtava nainen, jotka antoivat aika tylyn saarnan koulun tärkeydestä ja henkilökunnan kunnioituksesta. Jokainen henkilö ilman hyvää syytä (esim. Malesian hockeymatka tai lääkärin todistus) joutuu suorittamaa 6h yhdyskuntapalvelua ja lisäksi kaikki country week (urheilukisat Perthissä tämän termin viimeisellä viikolla) -osalistujat joutuivat koeajalle.
Seuraavan viikon tiistaina assemblyssa senior schoolin rehtori antoi vielä koko senior schoolille yhteisen saarnan käyttäytymisestä yleisesti, koska maanantaina eräs poika oli heittänyt läppää yhdestä opettajasta tämän puhuessa, koulun käytävät on ollut täynnä roskia sekä sohvien taakse on piilotettu banaaninkuoria.
Halusin vaan jakaa nää jutut tässä blogissa sen takia miten erilailla täällä tuollaiset asiat hoidetaan Suomen kouluihin verrattuna. Vaikka meidän Outdoor ed ope ei halunnut tehdä meidän retken peruuntumisesta niin isoa juttua, rehtorit päätti rankaista meitä silti.


Freemantle

Tässä termissä alkoi myos talviurheilulajit, joka tarkottaa mulle hockeyta. Päätin siis kokeilla ennalta tuntematonta lajia, maahockeyta, jota harrastan koulun joukkueessa. Halusin ees jonkun urheilulajin, ja kaverit suositteli hockeyta koska oon kuulemma niin hyva säbässa että olisin ihan mahtava hockeyssa. Tietenkin täytin kaikki paperit valmiiksi ja ilmottauduin jo joukkueeseenkin, kunnes sain tietää että hockeymailat on kaikki righteja, eli pelataan oikealla puolella, mikä miulle on just vastakkainen. Hockeymailat on lisäksi sellaisia vain toiselta puolelta tasaisia, joten et voi (etkä saa) osua sillä toisella puolella palloon.Yllättäen tästä mukamas helposta lajista tuli kolme kertaa vaikeampi miulle ja vielä lisäksi kaikki säännotkin on ihan erilaiset. Onneksi kuitenkaan meidän joukkue ei oo ihan niitä parhaimpia, joten voin ihan rauhassa opetella ihan perusjuttuja erottumasta porukasta, haha. Treenataan siis aina torstaisin ennen koulua seitsemästä kahdeksaan (tän takia vihaan torstaiaamuja) ja pelejä on joka perjantai-ilta.

Teen tässä nyt muutaman päivän sisään monta lyhyempää postausta yhen jättipostauksen sijaan kaikista jutuista mitä mulle on tapahtu tässä lähiaikoina!