LET'S JUST START WITH THESE THREE

Ensinnäkin anteeksi että olen viimeisen kahden kuukauden aikana laiminlyönyt tätä blogia ihan täydellisesti, mutta jos nyt löytyisi energiaa kirjoittaa kaikista kivoista jutuista mitä miulle kävi ihan miun loppuvaihtarivuoden aikana! Anteeksi siis vielä kerran.

Lauantaina 6.12 oli Albanyssa sellainen kulkuetapahtuma joulun kunniaksi, missä eri järjestöt ja ryhmät voivat esitellä omaa osaamistaa koristellen auton/rekan yms, jolla sitten ajetaan ylös ja takaisin York Streetiä. Meillä oli Cohenin kanssa suunnitelmana kävellä ensi ympäri Mt Clarencea ja sitten suunnata juuri tuonne  keskustaa York Streetille. Vaikka kävelyyn kuului ikuisuus, eikä kummallakaa meistä ei ollut vettä tai aurinkorasvaa, päästiin vihdoin aika hyville paikoille katsomaan tuota Christmas paradea.

Sunnuntaina mentiin pienehköllä porukalla Middsille, eli meidän "tärkeimmälle" rannalle. Mukana olivat Britt, Sophie, Matt, Mason, Bailey sekä Hayden, ja meillä kuluikin koko päivä nauttien auringosta ja kirkkaasta vedestä (mutta ei siitä hiton pelottavasta rauskusta jonka päälle astuin...).

Tarina tän kuvan takana on että oltiin tollaisessa pienessä piirissä syömässä meidän fish&chipsejä, kun Bailey taitava sirkusihmisenä päätti alkaa tehdä kässäreitä tossa miun vieressä ja hyvänä kaverina tietenkin tönäisin sen nurin, haha. No siitähän Bailey päätti että oisi hyvä idea seistä miun selän päällä (mitä) muiden nauraessa vieressä. Kovimpaa nauroi Mason, jota ihan leikillä heitin tuolla sinisellä Vansilla, mutta kenkä osuikin poikaa suoraan nenään ja vertahan siitä tuli, mutta nauru ei loppunut. Ihan tasa-arvon takia Mason heitti tuon kengän takaisin, ja siinä on tarina kuvasta missä Bailey melkein kuolee nauruun ja miun päätä kohti on lentämässä uusi sininen Vans-kenkä (ei, se ei vain lepä tuossa miun otsaa vasten).

Viimesellä viikolla koulua (kun kaikki muut oli jo nauttimasta kesälomasta, haha) maanantaina ja tiistaina tultii Nakon ja Michaelin (vaihtarit) kanssa kouluun tekemään meidän pientä videota viimeiseen seremoniaan koululla keskiviikkona. Maanantaina lähdettiinkin yllättäen taas Denmarkiin, vain koska Nako ei ollut vielä käynyt Treetop Walkilla tai yleensäkään siellä sunnilla pyörimässä. No jätettiin meidän videoprojekti (joka loppujen lopuksi jäi aika viimeistelemättömäksi..) ja hypättiin autoon Camfield -talon, jossa Nako ja Michael olivat, rouvan sekä meidän koulun japanin opettajan kanssa. Tuulimyllypuiston ja suklaamaitojen jälkeen oltiinkin jo aikataulusta jäljessä, mutta tietenkin meidän piti pysähtyä Denmark Bakerylla ennen kuin mentiin niitä korkeita puita valloittamaan. Pienten seikkailujen, satojen kuvien ja pienten autopäikkäreiden jälkeen päästiin kuin päästiinkin koululle takaisin.

Niin paljon sokeria, rasvaa ja rakkautta niin pienessä määrässä tätä kultaa.

HOLIDAY ROADTRIP

Miun viimeinen loma alkoi 5.10 sunnuntaina Show and Shine -autoshowlla, jossa oltiin pienen sirkusporukan kanssa esiintymässä kauheassa tuulessa. Meillä oli mahdollisuus ottaa meidän kaikki rigging kamat mukaan, joten pystyttin esittämään ilma-akroa. Sieltä melkeimpä suoraan lähdettiin Tristanin synttäreitä viettämään Palenupiin retkeilyn merkeissä. Maanantaiaamun pienellä rantaseikkailulla nähtiin vajaa 10 valasta meidän rannalla hyppimässä merestä selälleen, mikä oli tietenkin iha uskomatonta tuuria.
Tiistaina käytiin siskojen kanssa Two peoples bayssa, jossa pienen järkytyksen toi keihäsrausku, jonka päälle Cassy melkeen astui...

Torstaina meidän odotettu roadtrip alkoi ajamalla Denmarkin läpi (ja tietty suklaa- ja toffeefactoryjen kautta) Walpoleen, jossa käytiin aika monet rannat tsekkaamassa. Oltiin yötä hostien tutun talossa kolmestaan, ihan Walpolen keskustassa. Tehtiin sitten toiseen kertaa Treetop walk, sekä ajettiin Bridgetowniin aika monta kertaa pysähdellen pikkukylissä eri turistijuttujen takia.
Bridgetownissa yövyttiin hostien ystävien luona heidän "maalaismökissä", mikä oli ihan täydellisellä paikalla joen rannalla kauniiden vihreiden kukkuloiden keskellä. Nähtiin myös rielu 20 villiä emua siellä ajellessa!Illalla hostiskä ja Tristan saapui kanssa tuolle saalle talolle, seuraavan päivän häitä varten. Miut ei kuitenkaan ollu kutsuttu niitten häitten iltaosuuteen, joten menin hostien kanssa vaan siihen kirkkoosuuteen ja sitten miut heitettiin takaisin Beachien talolle.

Sunnuntaina hostiskä ja Tristan lähti takaisin Albanya kohti töihin, ja myö tytöt lähettiin Busseltoniin. Käytiin Busselton Jettylla, ja vaikka kauhean tuulen takia ei päästy käyttämään sitä söpöä junaa niin urheasti käveltiin se kaksi kilometriä loppuun asti vedenalaiselle "tutkimusasemalle" missä oli ikkunat pinnan alle. Turisteilemisen jälkeen päästiin hostäidin veljen kotiin yöksi.

 

 

 

Maanataina vihdoin lähdettiin miun niin kauan odottamaan kylään, eli Margaret Riveriin. Viinitilat, nougatkauppa, suklaakauppa, rannat, luolat ja leipomo oli jopa parempia mitä oisin ikinä voinu kuvitella. Kaiken kaikkiaan päivä oli tosi onnistunut ja väsynein mutta onnellisin mielin päästiin takaisin kotiin jatkamaan loman toista ja viimeistä viikkoa.

OUTDOOR EDUCATION GOES CANOEING

Toi kartta+merkinnät ei oo mitenkään tarkkoja, mutta antaa vähän kuvaa meiän reissulle. googlesta löytyy mittasuhteit yms.

Nää meidän outdoor ed ryhmän retket... huhhuh. Ikinä mikään ei mene täydellisesti, mut meidän reissut menee jotenkin aina x5 pahemmin muihin verrattuna.

Alotettiin meidän pikku seikkailu 13.8 keskiviikkona. Koulupäivän eka tuplatunti vietettiin läheisessä Woolworthissa ruokashoppaillessa, ja koululta lähdettiin lounaalla yhden aikaan. Aloitettiin tuosta keskimmäisestä punaisesta pallosta (muistaakseni Crusoe Beach), josta napattiin mukaan Denmark High Schoolin kanootit. Tungettiin omat kamamme pieniin veneisiin, määrättiin etapin vetäjät sekä veneporukat. Olin itse Willien kanssa samassa kanootissa, mikä osottautui päivien aikana mahtavaksi yhdistelmäksi, haha.
Kuten kartasta näkyy, matkattiin länteen päin, ja ensimmäisen pienen niemen jälkeen tultiin avoimelle vedelle. Tuuli iha tajuttoman kovaa meitä vastaan ja aallot oli tossa vaiheessa tosi korkeita meidän pikku veneille, joten jokaikiselle melojalle toi viiden kilometrin matka oli ihan täyttä tuskaa. Puolessa välissä nähtiin yhden kanootin menevän ympäri, mutta siinä vaiheessa oltaisiin ite kanssa menty uimaan jos oltaisiin edes yritetty kääntyä ympäri auttamaan. Onneksi Willie ties mitä tehdä, joten oltiin aikalailla koko matka hyvissä käsissä, sekä oltiin vastarannalla ekojen joukossa. Pikkuhiljaa muutkin kanootit otti meidät kiinni tuolla rannalla, jossa odoteltii meidän opettajaa reilut puoli tuntia. Pienen paniikin, lämmittelyn nuotion äärellä sekä välipalan syömisen jälkeen vene (Sophie, Travis, ja miun läpimärät kamat), joka oli mennyt ympäri, saapui meidän luokse ja he kertoivat opettajan (ja avustajan) menneen uimaan, keränneen meidän kamat sekä hävittäneen heidän kanootin. Hävittäneen. Heidän. Kanootin. Joku idiootti oli siis tullut moottoriveneellä tuon kanootin luokse, sitonut sen kiinni omaan veneeseen ja vaan ajanut pois. He olivat siis kävelleet jonkun reilun kolme kilometriä meidän luokse, ja sanoivat että meidän ei tarvitse meloa meidän suunnitellulle telttailualueelle, vaan yövyttäisiin meidän open ystävän luona (punainen pallo lähellä South Coast Highwayta). Saatiin olla heidän venekatoksessa, ja siinä sitten pidettiin pieni nuotio ulkona ja juotiin kaakaota. Ei siis ollenkaan huono lopetus aika pahalle päivälle.

Torstain suunnitelma oli tehdä keskiviikko illan tekemätön reissu Hay-jokea ylös. Matkattiin samoissa veneryhmissä sen 5-6 kilometriä, syötiin pienet välipalat (oranssi ylin pallo) ja tultiin takaisin lounaalle meidän maijoituspaikalle. Meidän seuraava majoitus olisi reilun 10 kilometrin päässä (alin punainen pallo), joten heti lounaan jälkeen lähdettiin melomaan nyt rauhalliselle Wilson Inletille. Reilun kuuden kilometrin jälkeen jätettiin meidän kanootit rannalle, otettiin meidän kamat ja jatkettiin jalan Bibbulmun Trackin majalle. Perille päästyämme aloitettiin ruuanlaitto ja melkeimpä heti mentiin nukkumaan. Tuo maja ei ollut mitenkään hulppea, vaan meillä oli katto pään päällä, kaksi seinää ympärillä ja korotettu alue meidän "sängyille".

Perjantaina auringon noustua lähdettiin tosi nopeasti kohti Denmarkin keskustaa. Napattiin meidän kanootit rannalta, pysähdyttiin puolivälissä (keskimmäinen oranssi pallo), ja jatkettiin suoraan meidän maalia kohti. Aluksi meidän oli tarkoitus mennä Ocean Beachille, mutta vaihdettiin se ihan käytännön (ja laiskuuden) takia. Ooteltiin meidän kyytiä Denmarkissa reilu tunti, mutta päästiin kuitenkin takaisin koululle viimeiseksi kymmeneksi minuutiksi. Ja koska meille kerrottin vasta meidän retken alettua, että meidät viedäänkin kouluun Albanyn keskustan (ja kodin) sijaan, miun kaikki laukut oli viety kotiin ja hyvin edustavana, haisevana ja likaisena menin bussilla kotiin jätesäkin kanssa. Oh, good times.


Oli kuitenkin tosi mukava ja haastava retki näin jälkikäteen. Olin ihan varma, ettei selvittäis tosta, mutta hyvän melontaparin ja onnen kanssa selvittiin noista 40 kilometristä (+reilu kuusi kilometriä kävelyä) melomista aika helpolla. Monien naurujen, tuskan ja hyvien hetkien jälkeen voin sanoo että tekisin tuon uudelleen silmänräpäyksessä.