LET'S JUST START WITH THESE THREE

Ensinnäkin anteeksi että olen viimeisen kahden kuukauden aikana laiminlyönyt tätä blogia ihan täydellisesti, mutta jos nyt löytyisi energiaa kirjoittaa kaikista kivoista jutuista mitä miulle kävi ihan miun loppuvaihtarivuoden aikana! Anteeksi siis vielä kerran.

Lauantaina 6.12 oli Albanyssa sellainen kulkuetapahtuma joulun kunniaksi, missä eri järjestöt ja ryhmät voivat esitellä omaa osaamistaa koristellen auton/rekan yms, jolla sitten ajetaan ylös ja takaisin York Streetiä. Meillä oli Cohenin kanssa suunnitelmana kävellä ensi ympäri Mt Clarencea ja sitten suunnata juuri tuonne  keskustaa York Streetille. Vaikka kävelyyn kuului ikuisuus, eikä kummallakaa meistä ei ollut vettä tai aurinkorasvaa, päästiin vihdoin aika hyville paikoille katsomaan tuota Christmas paradea.

Sunnuntaina mentiin pienehköllä porukalla Middsille, eli meidän "tärkeimmälle" rannalle. Mukana olivat Britt, Sophie, Matt, Mason, Bailey sekä Hayden, ja meillä kuluikin koko päivä nauttien auringosta ja kirkkaasta vedestä (mutta ei siitä hiton pelottavasta rauskusta jonka päälle astuin...).

Tarina tän kuvan takana on että oltiin tollaisessa pienessä piirissä syömässä meidän fish&chipsejä, kun Bailey taitava sirkusihmisenä päätti alkaa tehdä kässäreitä tossa miun vieressä ja hyvänä kaverina tietenkin tönäisin sen nurin, haha. No siitähän Bailey päätti että oisi hyvä idea seistä miun selän päällä (mitä) muiden nauraessa vieressä. Kovimpaa nauroi Mason, jota ihan leikillä heitin tuolla sinisellä Vansilla, mutta kenkä osuikin poikaa suoraan nenään ja vertahan siitä tuli, mutta nauru ei loppunut. Ihan tasa-arvon takia Mason heitti tuon kengän takaisin, ja siinä on tarina kuvasta missä Bailey melkein kuolee nauruun ja miun päätä kohti on lentämässä uusi sininen Vans-kenkä (ei, se ei vain lepä tuossa miun otsaa vasten).

Viimesellä viikolla koulua (kun kaikki muut oli jo nauttimasta kesälomasta, haha) maanantaina ja tiistaina tultii Nakon ja Michaelin (vaihtarit) kanssa kouluun tekemään meidän pientä videota viimeiseen seremoniaan koululla keskiviikkona. Maanantaina lähdettiinkin yllättäen taas Denmarkiin, vain koska Nako ei ollut vielä käynyt Treetop Walkilla tai yleensäkään siellä sunnilla pyörimässä. No jätettiin meidän videoprojekti (joka loppujen lopuksi jäi aika viimeistelemättömäksi..) ja hypättiin autoon Camfield -talon, jossa Nako ja Michael olivat, rouvan sekä meidän koulun japanin opettajan kanssa. Tuulimyllypuiston ja suklaamaitojen jälkeen oltiinkin jo aikataulusta jäljessä, mutta tietenkin meidän piti pysähtyä Denmark Bakerylla ennen kuin mentiin niitä korkeita puita valloittamaan. Pienten seikkailujen, satojen kuvien ja pienten autopäikkäreiden jälkeen päästiin kuin päästiinkin koululle takaisin.

Niin paljon sokeria, rasvaa ja rakkautta niin pienessä määrässä tätä kultaa.

KATANNING

at the wedding with JT

Meiän netti ei oo toiminut tällä viikolla ollenkaan syystä tietämättömästä. Muutenkin on ollu tosi kiirestä kokoajan tai sitten oon vaan ollu niin väsynyt etten ole jaksanu tänne tulla kirjottamaa. Nyt kuitenkin tähän tulee muutos kun jaan kaikki parin viikon vähänkään kiinnostavat tapahtumat.

Muuten täällä on kaikki hyvin, vaikka eka hämähäkin purema tulikin tällä viikolla koettua.. Mut oon vielä hengissä! Koulussa alkaa olla vähän kiireisempää kun term alkaa olla melkein loppuvaiheessa. Oon vaihtamassa miun 2CD matikan vaikeimpaan 3AB Math specialistiin, kun toi alkuperänen on liian helppo. Aluksi me kaikki kolme vaihtaria oltiin tossa samassa matikassa, mutta ensimmäisen kokeen jälkeen sveitsiläinen Michael vaihto 3AB perusmatikkaan ja miun vaihdon jälkeen japanilainen Nako jää sinne ainoaksi vaihtariksi.

Pari viikkoa sitten 8. päivä lähdettiin koko perhe (-Jacqui, +Tristan) Katanningiin, kahden tunnin ajomatkan päähän pohjoiseen. Mentiin siis juhlimaan näitten serkkujen 18- ja 27-vuotissynttäreitä isolle leikkikentälle, joka on kummallekin perheelle tosi spesiaali jostain syystä. Siellä kokeilin ekaa kertaa ripstickillä skeittausta ja haha, se oli ihan mahtavaa! Ja tottakai kun kumpikin perhe on vahvasti sirkuspainotteinen, niin puolet ajasta Tris ja Cassy opetti muille pariakroa ja jonkkausta. Illalla käytiin vielä ravintolassa syömässä, ja onniteltiin Tegania Cassyn ja miun leipomalla suklaakakulla.

Sunnuntaiaamupäivä meni suurimmaksi osaksi sirkusreeneissä tulevaa esitystä reenatessa.  Iltapäivällä mentiin koulun lähellä sijaitsevaan lintupuistoon ihan vaan mie ja hostvanhemmat. Saatiin sieltä sitten kulhot joista saatiin syöttää kaikkia lintuja ja eläimiä (emuja ja kenguruita!!) jotka ikinä meidän lähelle uskalsi tulla. Matkalla kotiin otettiin kyytiin Jacqui Footloosereeneistä. Footloose on GSG:n oma musikaali, jota nää on harjoitellu yli puoli vuotta. Jacquin ei aluksi pitänyt olla koko produktiossa mukana, mutta näitten viimosten viikkojen aikana ohjaajat on tarvinnu lisäapua kun esitys on ollu joissain kohdissa vaarassa valmistua. 

Maanantaina oli 1980-luvun (koska Footloose) teemapäivä koulussa, eli sai pukeutua 80-luvun mukaisesti ihan mihin vaan.  Kaikkien ”yllätykseksi” kaikilla senioreilla oli tärkeä kokous liikkasalissa, jossa sitten Footloosen esiintyjät esittivät pienen flashmobin. Miun mielestä toi oli hauska idea, mutta kaikkien muitten mielestä lähinnä säälittävää ja noloa..

Seuraavana lauantaina hostvanhemmat lähti Esperanceen työmatkalle, joten mentiin vajaalla porukalla näitten ystävän Michaelin häihin. Ihan mahtava kokemus päästä tälläsiin, ja viel nähdä kun Cassy ja Tristan esiinty siellä!

Viime sunnuntaina oltiin sitten Albany Red Cross 100-vuotisjuhlissa esiintymässä pienellä sirkusporukalla. Miun ja Baileyn alkusketsi (ou god miksi lupauduin siihen) meni hyvin, vaikka Bailey rikkoikin meidän proptuolin, haha. Bailey siis istui meidän tuolin selkänojalle, ja koska se tuoli ei ollut mitenkään erityisen kestävä, sen jalka petti ja Bailey lensi selälleen matolle. Vedin siellä sitten pienen sooloyksipyöräsnumeron parin viikon varotusajalla ja hyvin panikoituneesti. Reeniäkin olisi voinut olla enemmän, mutta turha sitä on enää murehtia. Koulun rehtorikin oli kattomassa tuota esitystä ja tuli KESKEN ESITYKSEN meidän lavan mattojen taakse onnittelemaan ja kiittämään miuta hienosta numerosta, haha. 

En halunnu kirjottaa mitään kilometripostauksia kaikesta mitä on tapahtunu, niin suosiolla jätin loput jutut seuraavaan postaukseen..

FIRST WEEK

Heissan!
Eka viikko koulussa ja Albanyssa takana, ja elämä hymyilee. Koulussa on vähän ongelmia aineiden ja koulupuvun kanssa, mutta muuten sielläkin menee hyvin:) Oon tutustunu moneen tosi mukavaan tyyppiin, mut oon vähän juuttunu kahden kaveriporukan väliin, mutta ehkä se siitä. Ihmiset on ollu tosi ystävällisiä, kiinnostuneita ja ottaa tosi hyvin porukkaan jos vaan ite on tarpeeks aktiivinen. Kouluainessa on ollut pientä säätöä, kun media olikin täynnä (hienosti ilmotettiin etukäteen...), outdoor ediin meitä vaihtareita ei oikein haluta päästää vaarallisuuden takia ja päätin sittenkin vaihtaa hospitalityyn P.E:n sijaan. Toisin sanoen tää viikko oli vaan kokeilua ja ensi viikolla toivottavasti oon sitten niillä lopullisilla kursseilla.

Perjantaina oli miun ensimmäinen outdoor edin tunti (jolle sain osallistuu), ja mentiin snorklaamaan! Käytiin Emu Pointissa, ja voin sanoo et se paikka on ihan uskomaton. En ottanut sieltä yhtään kuvia, mutta jos kiinnostaa niin googlesta löytyy muutama.
Ensin tehtiin Michaelin (Sveitsi) kanssa uintitesti, joka ei kyllä kauheasti vaatinut. Uitiin 200m, 3min paikallaan ja kelluttiin 5min selällään. Kuulemma tää osio on kaikille pakollinen, että voidaan tarvittaessa auttaa niitä heikompia uimareita jotka ei varmuudella pysy pinnalla muutamaa minuuttia kauempaa.
Testien jälkeen saatiin vajaa puol tuntia snorklata pienellä alueella. Meiän ryhmä oli ehkä onnekkain, kun löydettiin ehkä ainoa kiinnostava asia koko rannalla, haha. Nähtiin siis jonkunlainen kämmenen kokoinen, puna-oranssi meduusa ihan lähellä rantaa. Tää ei onneks ollu myrkyllinen tai pistävä, toisinkuin muutamat kauempana merellä. Oli kyllä hienoo nähdä oikeasti jotai liikkuvaa pelkkien kasvien sijaan.

Perjantaina oli myös ekat ilma-akro harkat sirkuksella (Southern Edge Arts), jossa vietän tän vuoden. Keskiviikkona on sitten ekat harkat jossa voin reenata ykspyöräilyy. En malta oottaa! Oon tavannu muutaman lajii harrastavan tän viikon aikana, ja rehellisesti voin sanoo että Suomessa on kyllä korkeampi taso (ja pitäkää se sellasena..)! Täällä kun ei kauheasti ykspyöräilijöitä oo, niin ei heille myöskään järjestetä omia tunteja, ja tää tarkottaa sitä että reenaan luultavasti yksinään kun muut tekee perus akroo.
Perjantai-iltana käytiin kattoo Circus Joseph Ashton:ia, jota voi verrata aika hyvin Suomen Sirkus Finlandiaan. Lukuunottamatta sitä, että Ashtons on täysin perheyritys, jossa jokainen esiintyy (oli sittten 4v tai 60v).

Lauantaina lähdettiin hostäidin ja -siskon kanssa Farmers Marketille ostamaan paikallisia hedelmiä, lihaa ja leipää. Tähän aikaan vuodesta monet hedelmät on just sesongissa, joten kaikki maistuu ihan tajuttoman hyvältä ja tuoreelta. Miun perhe on muutenkin tosi terveellisesti syövä, joten meillä on aina hitosti tuoreita hedelmiä tarjolla. Illalla käytiin melkein koko perheen kesken Andrewin meksikoteemaisissa 18-v juhlissa.



Tänään menin hostisän kanssa järjestämään Laserscapesynttäreitä pienen matkan päähän olevalle Laserscaperadalle. En oo ikinä ennen ollu tollasessa lasertag-jutussa, ja oli kyllä mahtavaa! Niitä pieniä 12-vuotiaita oli ihana kattoo kun hyö yritti ampuu toisiaan autonrenkaitten takaa..:D Viimeisessä pelissä sain itekkin pelata vanhempien kanssa kaikkia lapsia vastaan (ja tottakai voitettiin). Kunhan AFS antaa luvan näihin "vaarallisiin" lajeihin, pääsen itekkin ihan kunnolla ja luvan kanssa pelaamaan.