CATCH UP

Kaikkia pikkusia juttuja on tapahtunu, joista en oo oikein omia postauksia viittiny väkertää. Tää onkin nyt vaan tällänen kokoomispostaus kaikista erikoisjutuista näitten muutaman kuukauden ajalta.


SYNTTÄRIT

Miun synttärit oli siis tän termin ekana koulupäivänä, joten ekaa kertaa (ja luultavasti viimeistä) miun synttärit oli koulupäivänä. Aamusta heräsin ihan normaalisti, tein miun lounaan ja sitten takasin omaan huoneeseen vaihtumaan koulun uniformiin. Aamupalan jälkeen ja oikeastaan aikana alettiin availla lahjoja. Cassyn (ja Tristanin) lahjana oli 6 pöytälaattaa, jokainen "aussisanoilla" printattuna. Jacqui antoi kaksi kastikepulloa, yhden salted caramel ja toinen pizzoja varten. Hostäitiltä sain ihan tajusöpöt tossut sekä tosi hienon kaulaliinan. Hostisiltä sain kortin, mihin oli liitetty pien vihjaus laskuvarjohypystä kun päästään Jurieniin. Ja koska meillä kesti tossa niin kauan, hostäiti suostui ajamaan meidät koululle bussimatkan sijaan, haha.
Koulussa tosi moni tuli onnittelee, ihan sama tunsiko he miuta vai ei, haha. Muutamassa luokassa jopa laulettiin synttärilaulut.

Illaksi meille oli varattu pöytä meidän lemppariravintolasta Rustlersista, johon mentiin siinä seittemän aikoihin. Sitä ennen kuitenkin Griffitsien perhe kävi meillä pikaisesti toivottamassa miulle hyvät synttärit ja antamassa pienen lahjan. Mut vihdoinkin melkein puoli tuntia myöhässä meidän varausta, päästiin vihdoinkin syömään. Normaalisti tilattiin meiän ruoat, mutta kun ne tuotiin pöytään, miun lautaselle oli kirjoitettu "PALJON ONNEA VAAN" ja suomiliput kummallakin puolella. Toi oli oikeesti niin spesiaalia. Ja viel jälkkärissa miulla oli kaks tähtisädetikkua.


SALI

Meidän läheinen kuntosali Bodycare oli antanut koulun 11 ja 12 vuosikurssilaisille ilmaiset salijäsenyydet loppuvuodeksi. Tottakai mie olin ekojen joukossa tota hakemassa, ja nyt oon tän termin alusta käynyt sen 2-3 kertaa viikossa salilla kiireitten mukaan. Ainoo huono puoli on että toi sali on tosi pieni, jokaista laitetta on vaan yksi ja meitä tulee GSG:ltä aina se vähintään kymmenen tyyppiä kerralla...


CROSS COUNTRY

Tiistaina 5.8 oli kauan pelätty interhouse cross country. Kaikkien kauhutarinoiden mukaan cross country on täyttä tuskaa juostessa 4.5 kilometriä mutkien, esteitten ja mudan seassa. Tänä vuonna sää oli kuitenkin mitä parhain, joten rata oli selkeästi edellisvuosia parempi.
Cross countrya voisi verrata Suomen yläasteen cooperiin, sillä lähes jokainen vihaa sitä. Täällä ihmiset eivät vaan oikein välitä, jos et ole maailman parhain, vaan kannustavat jokaista tasapuolisesti.
Ja tietenkin tämänkin interhouse (taloje välinen) tapahtuman voitti Wilson. Miun talo Mokare tuli tutulle paikalle kolmanneksi lähinnä meidän upean year 10 juoksijoiden ansiosta.
Viikko sitten perjantaina 22.8 GSG:llä järjestettiin national cross country, jossa meidän koulua edusti n.5 oppilasta sekä Sport&Rec opettajani Nick Bew.

LASERSCAPE

Kuten oon täällä aiemminkin maininnut, miun hostvanhemmat omistaa tämän Albanyn ainoan (ja WA:n ensimmäisen) lasertag-yrityksen. Tää tietenkin tarkoittaa että voin ihan mikä viikonloppu tahansa liittyä hostisin seuraan tuomaroimaan peliä tai vain pelaamaan. Aika monet kerrat ite pelaan, jos Griffitsien pojat on paikalla, mutta oon myös muutamat kerrat tuomaroinut lasten pelejä. Laserscape onkin ottanut melkeimpä joka viikonlopusta yhen päivän, mutta en kyllä yhtään valita.


YOH FEST

18. maanantaina Jacquilla oli vuorossa hänen YOH Fest esiintyminen, johon hän oli kirjoittanut ja ohjannut esityksen seniorioppilaille. YOH on lyhenne sanoista Youth On Health, eli tuon festivaalin tarkoituksena oli levittää tietoa nuorten lähinnä henkisistä terveysongelmista. Mukana oli niin tanssiesityksiä ja monologeja, kuin myös isompia näytelmiä. Illan päätteeksi jaettiin monia yksittäisiä palkintoja, joista luultavasti puolet meni GSG:lle ja puolet ASHS:ille.


PESÄPALLO

Meidän Sport & Recreation ryhmällä ei oikein ole mitää tarkkaa opetussuunnitelmaa, joten parin viikon välein vaihdetaan lajia meidän tuplatunneille. Termin alussa aloitettii softball, mikä miulle oli aika hieno juttu oppia. Kun kerroin meidän opettajalle miun pesäpallotaustasta, hän tietenkin heti ehdotti että opettaisin koko luokalle miten tätä Suomen kansallispeliä oikein pelataan. Seuraavalla vapaalla viikolla sitten menin ahkerana oppilaana "piirtämään" kentän rajat koulun ruohoalueelle, ja pikkuhiljaa meidän ryhmä alkoi tajuamaan pelin säännöt ja idean. Ymmärrän tosi hyvin että pesiksen syöttäminen, haavat ja kenttä on tosi erilaisian kuin softballissa tai kriketissä, mutta jo kahden pelikerran jälkeen monet alkoivat oikeasti ymmärtää pesäpalloa

WHAT ACTUALLY IS DIFFERENT

Niinkuin otsikko vihjaa, alempana vähän eroja Suomen ja Australian välillä. Varmasti näitä eroja on tuhansia, mutta nää jutut on iskeny miun silmään tän melkee kolmen kuukauden (!!!) aikana.

IHMISET

Ihmiset on tosi sosiaalisia, avoimia ja ystävällisiä. Jopa tuntemattomilta kysytään mitä kuuluu, ja kaupan kassalla voi mennä kymmeniä minuutteja vaan ihan normaalin small talkin merkeissä. Myös sellanen yleinen "kerrotaan pienimmätkin itsestäänselvyydet"-asenne on tosi yleistä, mikä Suomessa ois varmasti monien mielestä välillä tosi ärsyttävää.

Suomalaisiin nuoriin verrattuna Aussinuoret on aika samallaisia kun puhutaan kaveriporukoista koulussa. Yleensä yks porukka on aina tietyssä paikassa käytävällä lounaan aikaan, eikä siihen kohtaan yleensä tuu ketään muita ketkä ei kuulu siihen porukkaan. Vaikka nää kaveriporukat on aika sekeitä, silti kaikki on oikeasti kavereita toistensa kanssa.

Kiusaaminen täällä on tosi erilaista. Oon huomannu et Suomessa kiusaaminen on enemmänkin sellasta hiljasta ulkopuolelle jättämistä, mut täällä se on oikeesti tosi selvää. Heti ekoina päivinä huomasin miten kaikki välttää  muutamaa tiettyä ihmistä mein koulussa, ja jos nää henkilöt tulee puhuu siulle, niille sanotaan et "Voitsä lähtee, ketään ei kiinnosta mitä siul on sanottavaa". Miusta tää tuntuu ihan hirveeltä, kun ihan jokainen täällä liittyy tohon, myös jotkut opettajat.

Täällä yleisesti ystävyyssuhteet on aika erilaisia. Kun kaikki on hyviä kavereita, on aika vaikeeta erottaa sitä rajaa kavereiden ja ystävien välillä. Etenkin kun kaikki kutsuu toisiaan honey, love, darling, -bear etc. nimillä.


KOULU

Tietenkin koulupuvut, kouluruoka ja high school ekaksi. Tästä voit lukea ihan oman postauksen just miun koulusta. Lyhyesti koulupäivät on aina saman pituisia, vuodessa on neljä jaksoa, jaksosen välissä kahden viikon loma ja kesäloma on joulu-, tammi- ja/tai helmikuussa riippuen koulusta. Koulussa pitää maksa lukuvuosimaksuja, ja riippuen perheen varallisuudesta lapset voidaan lähettää kalliimpiin yksityiskouluihin. Maatiloilla asuvat perheet voi antaa lapsensa asua koulun lähellä koulun tarjoamissa tiloissa, mitä paikalliset kutsuu nimellä "boarding". Boarding maksaa vuodessa koulusta riippuen kymmeniä tuhansia dollareita.

Miun koulu tarjoaa tosi paljon erilaisia matkoja ja retkiä oppilaille, mitkä ei tietenkää sisälly tohon lukuvuosimaksuun. Lähimmät retket voi olla Perthiin tai sitten ihan Albanyn historiallisiin paikkoihin, kaukaisimmat matkat Eurooppaan kiertelemään Lontoon ja Pariisin keskustoja. Joka vuosi hockeyjoukkue tekee matkan Malesiaan, viime vuonna seniorit meni Kambozaan ja muutama vuosi sitten oli yleinen retki Japaniin.

Tosi arkinen juttu, mutta joka välitunnilla/lounastauolla samat porukat kerääntyy omiin kohtiinsa käytävällä, eikä näitä paikkoja vaihdeta melkeimpä ikinä.

 


KAUPUNKI/LIIKENNE

Liikenne on siis vasemmanpuoleista,  mikä tarkottaa sitä että kaikki on toisinpäin kuin Suomessa. Ratti on väärällä puolella, liikenneympyrät pyörii väärään suuntaan ja liikennesäännöt on juuri vastakkaiset Suomen sääntöihin verrattuna. Albanyssa ei myöskään ole yksiäkään liikennevaloja. Kanssa vilkun käyttö on välillä tosi hassua. Aina ennen risteyksiä vilkutetaan todella pitkän matkan päästä. Liikenneympyrässä vilkutetaan niin kauan oikeelle (muista, ajetaan myötäpäivään), kunnes sitten vilkutetaan vasemmalle kun käännytään pois. Toisaalta jotkut ei tee tätä, mikä hämmentää vieläkin enemmän.

Ajokortti on täällä monitasoinen, eli heti ekan luvan jälkeen et oo valmis kuljettaja. Jokasen tason välillä on eri määrä opiskelua, testejä, ajamista ja odottamista. Ekan tason (L) kortin voi suorittaa 16-vuotiaana ja seuraavan tason kuuden kuukauden päästä. P-tason kortin voi suorittaa 17-vuotiaana, mutta L-tason kortti on pitänyt olla hallussa kuusi kuukautta. Toisin sanoen kaikki, jotka on vielä suorittamassa L- ja P-tason lupia, ovat vieläkin autokoulussa ja siksi joutuvat käyttämään L- tai P-kylttejä auton etu- ja takaikkunoissa. Näitten eri tasojen takia koko ajokorttiprosessissa menee monia vuosia.

Kun ikkunasta laskee ohi meneviä autoja, noin yheksän kymmenestä on joko katumaastureita (SUV) tai avolavoja (Ute), eli sellasia pieniä "normaaleja" henkilöautoja on aika vähän. Meillä on kylläkin yksi jokaista mallia.

Täällä nää pikaruokalaketjut on kaikki tungettu saman kadun varteen, ihan vierekkäin. Toisaalta en yhtään valita, kun jos KFC:n sijaan tekeekin mieli Hungry Jacksia, voi vaan kävellä seuraavaan rakennukseen.


LUONTO

Ylläri luonto on ihan erilaista kun ollaan eteläisellä pallonpuoliskolla. En aio jokaista erilaista kasvia ja puuta mainita, vaan esimerkiksi miulle yllättävintä oli tää punasen/oranssin soran määrä. Jokainen vähän syrjäisempi tie on aina tätä punasta hiekkaa, joka näyttää kaikkialla ihan uskomattomalta.

Täällä maastopalojen määrä ja vaarallisuus on ihan jotain niin erilaista Suomeen verrattuna. Täällä kun ei kesäkuukausina sada melkeimpä ikinä, niin koko kasvusto on niin kuivaa että maastopalot on tosi yleisiä. Tottakai tuhopolttojakin on aika reippaasti, mutta outoa miun mielstä on että täällä näiden palojen annetaan palaa itsekseen loppuun. Kuitenkin jos nää palot uhkaa ihmisiä ja on lähellä asutusta, ottaa paloasema ohjat käsiinsä. Täällä kuitenkin nää puut on tottuneita maastopaloihin, eli melkeimpä koko kasvusto selviää ja oikeastaan kukoistaa muutaman vuoden päästä palon jälkeen.


KAUPAT

Täällä S-ketjun ja K-marketit korvaa Coles, Woolworths sekä IGA.
Näissä hölmösti järjestetyissä kaupoissa kaikki hyllyt on ihan täyteen ahdettuja, eikä usein käytävät ole edes kahta metriä leveitä. Hedelmiä et myöskään itse punnitse, vaan sen tekee ystävällinen kassatyöntekijä. Täällä kyllä itse nostetaan tavarat hihnalle (jos sellaista on, jossain on vaan taso), mutta sen jälkeen kassatyöntekijä punnitsee hedelmät yms. ja pussittaa ne itse valmiiksi, jotta voit itse vaan katsoa vierestä. Mutta nää pussit, jotka muuten on ilmaisia, ei oo mitään normaaleja kauppakasseja ehei, vaan sellaisia pieniä muovipusseja mitä yleensä Suomessa tarjotaan siinä kassan jälkeen. Nämä pussit ei oo mitään maailman kestävimpiä, joten niitä käytetäänkin sitten ihan urakalla.

Isommissa kaupoissa on myös itsepalvelukassoja, johon Suomesta poiketen voi syöttää käteistä ja myös kolikoita. Oon kuitenkin huomannu että nää kassat on tosi vaikeita käyttää jos siulla on enemmän kun viisi tavaraa mukana.

 

RUOKA

Vegemite, Timtams, Milo ja grilliruoka varmaan parhaiten kuvaa Aussien stereotyyppistä ruokakulttuuria. Ihan ekana päivänä, ja oikeestaa ihan ekana ruokana, maistoin Vegemitee ja hyi elämä mite pahaa se oli! Okei, miun reaktion ehkä johtu siitä että vedin samaista töhnää suoraan purkista, enkä ohuena kerroksena paahtoleivän päällä. Timtams on miun suuri rakkaus täällä! Ja tietenkin paras tapa syödä niitä on pillinä: palat kummastakin päästä pois ja juo esimerkiksi maitoa sen keksin avulla. Ja ah, Milo.. En voi enää ikinä syödä vaniljajätskii ilman Milorouhetta! Milo on siis kaakaojauheen tapaista ohrasta tehtyä rouhetta, jota voi käyttää melkeimpä kaikkeen kaakaojauheen tapaan.

Meiän perhe syö tosi paljon kanaa, harvoin possua ja tosi harvoin muita lihoja. Nää ei myöskään syö kauhean usein kalaa, ja kun sitä herkkua saa, se on aina pikaruokalasta. Muuta pikaruokaa ei yleensä ikinä syödä kotona, pizzaa lukuunottamatta.
Muuten täällä ruokakulttuuri on tosi kansainvälistä. Keskustasta löytyy melkein jokaista aasialaista keittiötä edustava ravintola, ja ruokakaupoissa on yleensä aasialaisen ruuan käytävä.

Tämä saattaa olla ihan vaan miun perheen keskeinen juttu, mutta nää tykkää tosi ylikypsästä pastasta ja lihasta, mutta tosi raaoista kasviksista. Tää on siis miulle just toisin päin, mikä vähän tuottaa hankaluuksia kun mie oon kokkaamassa näille.

Nää ei käytä ikinä tuorehiivaa! Eikä sitä kaupoistakaan kyllä löydy...


KOTI

Kaksikerroksiset talot kertoo yleensä aina siitä että oot rikas.
Monissa kodeissa on vieläkin lankapuhelin, eikä esimerkiksi miun hostsiskolla ole omaa puhelinta. Tää ei kylläkään oo mitenkää yleistä, vaan todella monella on täällä Iphone tai Ipod.

Talot on yöllä tosi kylmiä huonon eristyksen takia.

Telkkarista tulee ihan oikeesti maailman hölmöimpiä mainoksia. Ihan kuin nää mainosyhtiöt ei ees yritä olla omaperäsiä, eikä usein jaksa edes panostaa siihen laatuun. Toisaalta täällä on tosi paljon tupakoinnin, kännissä ajamisen ja huumeiden vastaisia mainoksia jotka on ihan tajuttoman ällöjä.

Ainakin meillä hanoissa on sellaiset "kuuma" ja "kylmä" vivut, joista väännät sopivan lämpötilan itse, ja sama suihkussa. Miun mielestä noit on aika vaikee käyttää, joten oon tosi onnellinen että meillä on veden lämmönsäätäjä, josta voi valita itselleen sopivan lämpötilan automaattisesti.

Keittiössä on pantry, eli ruokakomero tai -huone. Kuivauskaapista ei ole tietoakaan. Vedenkeittimet korvaavat kahvinkeittimet.
Usein ruoka tarjoillaan suoraan lautasille, eli et itse annostele omaa annostasi. Meillä riippuen tilanteesta, ihmisten lukumäärästä ja itse ruuasta saatetaan joskus tästä poiketa.

KULTTUURI JA MUUTA

Useimmat ei oo ikinä kuullukkaan Spotifysta, mikä on miusta tosi hassua. Oon kuitenkin saanu monet käyttämään sitä!

Kaikkialle kuljetaan autolla, ja ainakin meidän perheessä isä on yleensä se joka vie lapsia kaikkialle. Jopa matkalle keskustaan (alle kilometri alamäkeen) miulle tarjotaan kyytiä.

Nuorilta usein puuttuu ihan terve maalaisjärki. Etenkin yhdessä vaiheessa kun eräs internetistä puhuva nainen tuli kertomaan koululle että "kun pistät jotai nettiin et saa sitä enää takaisin" tai "voit määrittää itse omat yksityisyysasetukset Facebookissa", ihmisten aito tietämättömyys näistä itsestäänselvistä asioista vähän ihmetytti.

Harva osaa muita kieliä Englannin lisäksi, vaikka tosi monella on Eurooppalaiset sukujuuret. Miun kaveripiirissäkin on vaan yksi "oikea" australialainen.

Perhe on tosi tärkeä ja sen kanssa vietetään tosi paljon aikaa.

Kavereita nähdään usein vaan viikonloppuna, ei melkeimpä ikinä koulun jälkeen harrastuksia lukuunottamatta.

WHY OH WHY

Miksi oi miksi halusin vaihtariksi? Miksi haluun lähteä tuntemattomaan maahan, perheeseen ja kulttuuriin? Miksi haluun jättää kaiken tärkeen: miun elämän, ystävät ja perheen tänne ja vaan lähteä toiselle puolelle maailmaa?

Oon ala-asteelta lähtien halunnu lähtee vaihtoon. Muistan vieläkin sen päivän kun tajusin haluavani Ausseihin. Muistan kun laskin vitosluokalla kuinka monta vuotta on vielä jäljellä ennen kuin saan hakea. Olin silloin jo päättänyt tulevan kohdemaani, ja hehkutin tulevasta vaihdostani jo ennen kuin se oli edes varmaa. Tiesin ettei mikään tule päätäni kääntämään ja oon vieläkin sitä mieltä. Tiesin jo silloin että jos oikeen kovasti haluan tätä niin sitten se varmasti tapahtuu. Tuli eteen mitä tahansa.

Kaikkien näiden yleisten haluan kehittää kielitaitoja; haluan tutustua uuteen kulttuuriin ja elämäntapaan; haluan toisen perheen toisesta maasta: haluan tutustua uusiin ihmisiin; haluan itsenäistyä, haluan myös paljon muuta. Ennen kaikkea haluan kasvaa ihmisenä, oppia tuntemaan omat vahvuuteni ja heikkouteni ja etenkin päästä miun ujoudesta eroon. Jotkut ei oo ikinä nähny miusta tätä puolta, kuitenkin jotkut näkee vaan sen. Oon siis ihan tosi ujo kaikille joita en tunne, enkä osaa heti olla avoin oma itseni. Tottakai haluaisin saada itteeni esille, mutta jos oon porukassa missä muut tuntee toisensa ja itse en tunne ketään niin sitten en vaan saa mitään aikaseksi. Poikkeuksen sääntöön tuo se jos tunnen jonkun tästä porukasta jossa oon, silloin voin olla oma itseni alusta alkaen ja oon ihan tosi sosiaalinen. Haluun oikeesti tästä piirteestä ittessäni eroon ja haluun haastaa oman persoonani, matkustaa keskelle ihmisiä, joista en tunne yhtäkään. Haluan selviytyä siinä tilanteessa missä persoonani sanoisi vastaan mutta ajatukseni sanoisivat kyllä.

Toinenkin syy liittyy persoonaani. Oon suorittaja-, kilpailija- ja perfektionistiluonne. Mikään oo miulle liikaa (tai niin joskus luulen). Nautin siitä tunteesta suorittaa monia asioita samaan aikaan ja siitä että oon muita edellä. Tälläkin hetkellä käyn amista ja lukiota samaan aikaan SEKÄ lukiossa kahta vuosikurssia (eli ykkösten ja kakkosten kursseja). Vaihtovuoden takia suoritan lukion siis tavallaan kahdessa vuodessa ja amiksen n.2,5 vuodessa. Oikeastaan tykkään tosta tahdista.
Kuitenkin tunnen itseni ja tiedän, etten kuitenkaan jaksa noin raskasta opiskelua kolmea vuotta ja tää vaihtovuosi tulee just täydellisesti tähän väliin. Tiiän, etten luultavasti saa mitää hyväksilukuja Aussien opinnoista, joten varmaan pärjään siellä vähemmällä kouluun panostamisella. Sitten voin tulla vuoden pääst hyvillä mielin jatkamaan tota tuskakurssisuunnitelmaani pari jaksoa kunnes hieman helpottuu.

Tosta toinen perhe toisessa maassa, on miulla vähän ristiriitaisia ajatuksia. En halua että hostperheeni on tavallaan parempi kuin oikea perheeni, enkä halua laittaa näin ihmisiä tärkeysjärjestykseen. Kuitenkin haluaisin kokea ihan erilaisen elämäntavan erilaisessa perheessä. Oppia uudet tavat, uudet arvot ja ehkä jopa  elämään samanikäisten kanssa saman katon alla. Oon siis ainoa lapsi, ja olisi ihan unelma päästä perheeseen jossa ois monta lasta. En oo ikin saanu tuntee sitä tunnetta että ois sisko tai veli.
En haluu kuitenkaan unohtaa miun oikeeta perhettä. Miun vanhempien takia oon saanu tilaisuuden lähteä (ja niinkin lähelle kuin Ausseihin..). Tiiän, että miun äiti ois kanssa nuorena halunnu lähtee vaihtoon (ja just Australiaan!), mutta perheellä ei silloin ollut varaa. Tää onkin yks syy järjestön valinnassa. Tiiän että Rotaryt ois ollu ainoa vapaaehtoisjärjestö ja sen takia tosi halpa verrattuna muihin. Sen takia halusinkin sulkea Rotaryt pois laskuista ja antaa muillekkin tilaisuuden vaihtovuoteen, kun kerran meiän perheellä oli varaa lähettää vähän kalliimmankin järjestön kautta. Oon sitä mieltä että kaikilla järjestöillä on hyvät ja huonot puolensa, mutta AFS:llä oli miuta koskien niitä huonompia vähiten. Se oli kaupallisista järjestöistä halvin ja turvallisuutta herätti se että meitä lähtee Ausseihin vaan kaksi. Oon ihan tosi tyytyväinen että valitsin just AFS:n. Tähän asti järjestö on ollut tosi auttava ja luotettava, eikä ongelmia vielä oo ilmenny. Onhan lähtöön kuitenkin vielä aikaa ja moni asia voi mennä pieleen...

Yks tärkeimmistä asioista jonka haluun selvittää vaihtovuoden aikana on se, et ketkä on miun todellisia ystäviä. En todellakaan tarkoita, että laitan ihmisiä paremmuusjärjestykseen kuka pitää eniten yhteyttä, vaan ketä kiinnostaa miun elämä vaihtovuoden jälkeenkin. Toivon että pysytään kaikkien kaa yhtä hyvissä väleissä, tai paras vaihtoehto olisi jos lähennyttäisiin entisestään välimatkan takia. Tietenkin toi etäisyys saattaa vaikuttaa tosi huonol tavalla, mutta silloinhan ystävyyssuhteet laitetaan testiin, right? Haluun sen tunteen kun palaan kotiin ja mua on vastassa mun tärkeimmät ja rakkaimmat ystävät jotka on ollu miun tukena koko vuoden ajan, ja sillon tiiän et niist ihmisist kannattaa pitää kiinni.

kuvat: tumblr, weheartit

ALL GREAT THINGS MUST COME TO AN END

Tuntuu et oon ihan täysin laiminlyönyt tätä blogia, ja vaikka vaihtariasioissa ei oo tapahtunu yhtää mitään niin aattelin tulla näyttämään ja kertomaan menneestä kesästä! Mullahan kesä meni iha tosi nopeesti, lähinnä pesiksen ja eri leirien takia. Silti oon ehtiny rentoutuu, nauttii ja jopa tutustuu ihan uskomattoman ihaniin uusiin ihmisiin. Tää kesä onki ollu yksi parhaimmista. Oon tehny asioit mitä en oo ikin tehny, käyny paikois mis en oo ikinä ennen käyny ja oppinu itestäni niin paljon näin lyhyessä ajassa. Parhaimpia muistoja on ainakin nuortenleirillä hopeen voittaminen pelisarjassa, yömyöhään kaupungilla ja kavereilla hengaaminen, lastenleirillä isostelu ja ainakin serkun häät.

 

Tuli nyt vähän kuvapainotteinen postaus, mut pakko viel sanoo et oon niin onnekas et miulla on tälläsii ystävii joiden kanssa oon saanu viettää näin kivan kesän! Toivottavasti muillakin on ollu iha huippukesä:)