Täällä ollaan! Ekat päivät on ollu iiihan täynnä tekemistä, enkä oikeestaan missään vaiheessa ole ehtinyt rentoutua, puhumattakaan blogin päivittämisestä. Mut nyt sit senkin eestä!
Lento tuli hieman myöhässä Perthiin perjantaiaamuna, mutta sen korvasi miun nopea tavaroiden tullaus (note to self: jos siulla on yhtään mitään, siis yhtään mitään, mistä et tiedä pitäiskö tullata, kirjota se siihen lappuun ja selitä ihmisille rehellisesti mitä tuot niin luultavasti saat vaan kävellä vaan yhden tullikoiran ohi ja that's it). Perhe tuli heti tullin jälkeen iloisesti miuta vastaan ja lähdettiin autolla Perthin keskustaan hotellille, missä yövyttiin seuraava yö. Pienen tutustumisen jälkeen hotellilla he kysyivät kolmea asiaa mitä haluaisin Australiassa tehdä, ja sanoin surffauksen, laitesukelluksen ja Vegemiten maistamisen. Siitähä hostdad innostu ja juoksi keittiöön hakemaan juuri tuota samasta tahnaa. Otin vähän sitä miun sormelle, maistoin ja miun ilme oli kuulemma iha kauhee:D Voin rehellisesti sanoo et se oli ehkä pahinta mitä oon ikinä maistanu. Suolasta, kitkerää ja oikeesti ihan tajuttoman pahaa! Cassy (hostsisko) sano että Vegemiten paljaaltaan syöminen on ehkä pahinta ikinä, ja yleensä "normaalit" ihmiset syö sitä leivän päällä vaan pienen kerroksen. Taian kokeilla seuraavan kerran just tolla tavalla, mut tartteen kyl pienen tauon et pääsen sen maun aiheuttaman järkytyksen yli..
Käytiin vielä samana päivänä Perthin King's Parkissa jossa oli ihan kaikki (tai ainakin melkein) WA:n kasvit ja puut, ja perhe sitten kerto kaikista jotka on yleisimpiä Albanyn seudulla tai muuten vaan erikoisia tai uhanalaisia Australiassa. Oli ihan tajuttoman kuuma (yli 30 astetta ja tosi ilma oli jotenkin ahistava), mut muuten ihan mahtavaa! Sieltä lähdettiin lähelle merta, jossa käytiin syömässä hampparit, ostamassa Jaqcuille bikinit ja pyörähtämässä rannalla. Sieltä lähdettiin hotellille nukkumaan päikkärit, että jaksetaan olla hereillä koko ilta, haha.
kookaburra!
Perth
dna tower; Cassy and Jacqui
Herättyämme lähettiin katsomaan Pandora's box:ia, jossa Cassyn hyvä ystävä esiintyi. Näytelmä oli tosi hyvä, vaikka olinkin puolessa välissä nukahtamassa jetlagin takia. Sieltä lähdettiin Perthin pohjoisosaan, lähelle Fringe World Festivalin aluetta, ja käytiin yhdessä tosi mukavassa italialaisessa. Oltiin menossa 23.45 alkavaan sirkusesitykseen, jonka Cassy oli nähnyt jo 2 kertaa ja jonka esiintyjät koko perhe tunsi. Cassy halusi hyvät paikat, joten lähdettiin odottamaan teltan ulkopuolelle joskus yhdentoista aikaan. Lopulta päästiin eturiviin ja Phillip (yksi esiintyjistä) tunnisti hostvanhemmat ja haha käytti heitä hyväkseen esityksessä!:D Esitys oli ihan mahtava ja täynnä huumoria, vaikka yksi esiintyjistä olikin poissa repeytyneen vatsalihaksen takia. Kuulemma koko juttu olisi ollut paljon hienompi Coenin ollessa paikalla, mutta miun mielestä se oli muutenkin iha tajuttoman hyvä...
Eilen lähdettiin hotellilta kymmenen aikaan brekkielle läheiseen kahvilaan (pancakes!!). Automatka kesti suunnilleen 6h Perthistä Albanyyn, ja välissä pysähdyttiin Williamssissa jäätelöillä ja sain GOLDEN GAYTIMEN:D (google it)! Albanyssa oli ihanan viileä verrattuna Perthiin, eli suunnilleen 24 astetta koko ajan. Suurimman osan ajasta kylläkin tuulee aika kovaa. Kun päästiin kotiin, perhe esitteli miulle talon (miu huoneesta on näkymä suoraan merelle ja satamaan!!) ja vähän muuta kaupunkia. Loppuillasta tehtiin pastaa ja Tristan (Cassyn kihlattu) tuli kylään, sekä katsottiin porukalla talviolympialaisia.
Tänään sitten nukuin ihan liian myöhään (12...), ja just ja just ehdittiin marketille ostamaan paikallisia veggietä. Iltapäivällä hostisä vei miut ja hostsiskot yhdelle vuorelle, josta näkee suurimman osan kaupungista, sekä käytiin yhdellä aitauksella jossa näin ekat kengurut ja ei vitsi ne oli söpöjä! Luultavasti kenguruita näkee taas huomenna koulumatkalla, haha.
Huomenna sitten eka koulupäivä, ja mennään muitten vaihtareiden kanssa (meitä on kolme: mie, poika Sveitsistä ja tyttö Japanista) valitsemaan kouluaineita ja ostamaan koulupuvut.
Terveisiä Hong Kongista!
Eli lähdettiin keskiviikkona 23.40 Helsingistä kohti Hong Kongia, jossa oon just nyt oottamassa mun lentoa Perthiin. Lento lähtee vasta noin kolmen tunnin päästä, ja oon täällä ihan yksin kun Viivikin lähti jo Sydneytä päin. Eka lento Helsingistä meni hyvin vähäistä tilaa lukuunottamatta.
Mulla ei ollut yhtään ylipainoa ruumaan menevässä matkalaukussa (22.1kg, hups), mutta käsimatkatavaraa senkin edestä, ehkä lähemmäs 10kg. Kumpikaan meistä ei joutunut maksamaan ylipainosta (jota Viivillä oli, haha), eli no worries tulevat vaihtarit! Eikä muutenkaan turvatarkastuksessa välitetty painavista käsimatkatavaroista. Saa sitten nähdä minkälaista palautetta tulee Australiassa ja etenkin niiden tullissa...
Seuraavaa postausta tulee jossain vaiheessa Aussien puolelta, luultavasti liittyen siihen mitä oikein otin mukaan ja mitä olisi ehkä pitänyt ottaa. Katotaan meneekö ensi viikkoon, kun en oikein tiedä mitä tässä viikonlopun aikana tapahtuu. Mutta yritän tulla postailemaan pikaisesti!
Tää lentokenttä on muuten ihan tajuttoman iso verrattuna Helsinki-Vantaaseen! Kierreltiin täällä vajaa tunti etsiessä syömispaikkaa ja melkein saman verran istumapaikkoja metsästäessä. Täällä on myös juna (!?!) jolla miun piti matkustaa omalle portilleni luultavasti lentokentän toiselle laidalle. Ja jos ei käynyt selväksi niin täällä on siis ihan mahottomasti ihmisiä:)
Okei, miun lähtöön on kaksi viikkoa eikä miuta vieläkään jännitä?! Oon yrittäny jo pari viikkoa saada sellaista todellisuuden tuntua ja jännitystä, tuloksetta. Hetkittäin musta tuntuu ettei tää ole edes todellista, vaan jotenkin piipahdan Ausseissa ja tuun seuraavalla viikolla takaisin jatkamaan mun suomielämää. Tietenkin tajuun ettei näin ole, mut en silti vaan osaa laittaa tätä koko juttua oikeisiin mittasuhteisiin.
Vaikka mussa ei vielä ole sitä "hui kauhea lähen ihan kohta pois täältä apua" -jännitystä, on sellasta pientä stressiä ja paniikkia ilmassa! Alati lähestyvä koeviikko kuumottaa kokoajan. Eikä todellakaan auta, että mulla on se 5 koetta mitkä ei edes kunnolla mahdu kaksoistutkintolaisten koepäiviin...
Positiivista on että oon saanu kaikki tuliaiset hosteille (ruokaa lukuunottamatta) ostettua! Matkalaukut on ostettu, lentoaikataulu tiedossa (lähtö 5.2 23.40!), sekä muuttoilmoitus ja muut viralliset jutut on melkeimpä hoidossa. Viisumin kanssa on hieman ongelmia, kun ne viisumipaperit hukkui Saksaan kuriirien möhläyksen takia. Tässä parin päivän sisällä on sitten pitänyt täyttää toiset lomakkeet tosi pikaisesti, että vois sitä viisumia hakea.
Hosteille on viestitelty ja kerran juteltu skypessä. Pakko sanoo et oon niin ilonen, kun koko perhe vaikuttaa
niin innostuneelta! Ja heillä on ihana aussiaksentti, johon rakastuin välittömästi! Oon kanssa tosi otettu että oon heidän ensimmäinen vaihtari ikinä. Kuulemma kaikkea siistiä on ensivuonna suunnitelmissa, mutta niistä lisää tuonnempana!
Koepakkauksen tein tossa pari viikkoa sitten ja hyvinhän ne tavarat sinne mahtu. Ruumaan menevä laukku painoi sillä hetkellä 11kg, mutta luultavasti oikea laukku tulee painamaan siinä 15-20kg välillä. En todellakaan halua mennä lähellekkään sitä 23kg:n rajoitusta, kun pelkään niitä sakkomaksuja ihan sikana, haha! Käsimatkatavaran painoksi tuli joku 7,4kg. Rajoitushan on lentoyhtiön mukaan 8kg (AFS:n mielestä 7kg...) joten siinä hilkulla mennään.
Ei mulla tällä hetkellä muuta. Jos haluatte toivoa jotain tiettyä postausta ennen lähtöä/heti saavuttua niin pistäkää kommenttia tohon alas!
Sain vähän aikaa sitten Annilta (käykääs lukemassa, Anni on kanssa näitä 2014, tosin syksyllä, lähteviä vaihtareita ja hänen blogi on aivan upea!) tälläisen haasteen:
1. Kerro 11 faktaa itsestäsi 2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen
3. Keksi 11 kysymystä uusille haastetuille
4. Valitse 11 bloggaajaa (alle 200 lukijaa)
1. Oon perheen ainut lapsi. Oon kylläkin aina halunnu sisaruksia ja oon vähän kateellinen niille joilla sellaisia on!
2. Jos jotain päätän, niin sitten en sen asian suhteen ihan helpolla luovuta. Tää on tavallaa hyvä puoli, kun en anna periksi asioissa joita oikeasti haluan saavuttaa. Toisaalta turha itsepäisyys voi olla tosi ärsyttävää, enkä kiellä ettei miusta sitäkin hieman löytyis.
3. Tykkään tällä hetkellä koulusta ihan tajuttomasti! Oon niin onnellinen mun alasta (elintarvike, eli miusta tulee leipuri-kondiittori) ja että päätin suorittaa kaksoistutkintoo, koska nää yhessä on niin miun juttu. Muutenkin on tullu ihan hyviä arvosanoja, ja meiän amisluokka on ihan tosi mukava! Harmi vaan etten tiiä mille vuosiluokalle tuun ens vuonna takasin...
4. Tää on vähän hölmö, mut vihaan puhelimessa puhumista yli kaiken. Joittenkin kaa vaan ahistaa puhuu puhelimessa, mutta on niitäkin kenen kaa voi puhuu ihan mistä vaan. Kauheeta myöntää mut oon jopa pari kertaa jättäny vastaamatta puheluun ja tekstannu "En voi just puhuu mut selitä viestil". Tää on niin ärsyttävää, kun puhuessa sais asiat sanottua niin paljon nopeammin, mutta kun ei niin ei.
5. Stressaan ihan kaikesta, jopa maailman mitättömimmistä asioista.
6. Teen aina ja melkeimpä kaikesta aikatauluja. Yleensä kuitenkin nää aikataulut pettää ja oon joko tosi ajoissa tai sitten myöhässä. 7. Oon kadottanu kokonaan miun joulufiiliksen. Enää miulle ei tuu samanlaista jouluintoa kun ensilumi tulee tai pihalle laitetaan jouluvalot. Joulukalenterikaan ei auta tähän. 8. Rakastan suomalaisia asioita! Oon lähiaikoin alkanu enemmän arvostaa suomalaisuutta ja kaikkea mitä meillä täällä on.
9. Oon aivan täysin, mielipuolisesti ja 100%:sesti koukuttunut brittivloggaajiin. Muutenkin Youtubessa seuraan ihan huimaa määrää ihmisiä ja brittien lisäksi suosikeissa on moni suomalainen, Tyler Oakley sekä aussipoika Troye Sivan!
10. Oon siis kaksoistutkinnossa ja aion kirjottaa enkun, matikan, äikän sekä tervestiedon.
11. Olin ylä- ja ala-asteen musiikkiluokalla. Siitä huolimatta oon ihan kauhee laulaja enkä osaa soittaakaan mitään kunnolla.
Annin kysymykset:
1.Mitä odotat ensivuodelta?
- Tottakai tähän on pakko sanoo että vaihtovuosi Australiassa!
2. Paras tapa viettää viikonloppu?
- Joko tosi hyvällä porukalla rentoa yhdessäoloa tai ihan vaan kotona rentoutumalla ja latautumalla seuraavaan viikkoon.
3. Unelmamatkakohde?
- Australia, USA, Ranska, Italia, Lontoo ja Irlanti tuli heti mieleen!
4. Lempijoululaulu?
- Coldplayn Christmas Lights, vaikka ei ookkaa ihan perinteinen joululaulu. En kauheesti siit joulusta välitä, joten ei kauheesti ne perinteisetkään laulut nappaa.
5. Minkä elokuvan voisit katsoa yhä uudelleen ja uudelleen?
- Taru Sormusten Herrasta kokonaisuutena! Oon tosi huono keksimään lempileffoja mutta toi on ollu jo pienestä pitäen tosi hyvä.
6. Lempikauppa?
- Oon tosi epäsivistynyt kun en oo ikinä käynyt näissä amerikkalaisissa Forever 21, Hollister yms. joten sanon vaa Zara, Bikbok ja Vila.
7. Kerro joku outo tapasi?
- Syön kaiken aina tavallaan osissa. Esimerkiksi jos lautasella on sallaattia, kasviksia ja lihapullia niin syön jokaisen osion kerrallaan. Tossa tapauksessa menisin järjestyksessä salaatti, lihapullat ja viimeisenä kasvikset :D
8. Mitä toivot joululahjaksi?
- En tänä vuonna oo esittäny yhtäkään virallista toivetta, enkä oikeastaa mitään isompaa tarvitsekaan. Voin kuitenkin arvata, että saan ainakin jotai Suomeen tai Australiaan liittyvää tai sitten vaan rahaa. Toisaalta oon jo jonkun aikaa miettinyt uutta objektiivia, ja tuntuu että porukat on sellasta alkanu ettimään.
9. Tsemppibiisi?
- Kelly Clarksonin Breakaway.
10. Lempisarja/ohjelma?
- Rillit Huurussa, Game of Thrones, Vampire Diaries ja Salkkarit!
11. Lempiaine koulussa?
- Enkku, liikka ja matikka. Mutta parasta koulussa on kyllä amiksen leipomopäivät.
Tässä mun kysymykset:
1. Mistä pidät elämässäsi eniten tällä hetkellä?
2. Haluaisitko tautoinnin? Jos, niin minkälaisen?
3. Lempijouluperinteet?
4. Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?
5. Elämäsi tärkein ihminen?
6. Lempiblogisi?
7. Lempivaatekappale?
8. Minkälainen musiikkimaku siulla on?
9. Suurin unelmasi?
10. Unelmatyösi?
11. Kerro jokin asia mitä kukaan ei tiedä sinusta!
En haasta ketään yksittäisesti, vaan haastan jokaisen joka tätä lukee tai innostuu ideasta!:) BTW, 55 päivää!
Moikka! Vihdoinkin vähän "oikeeta" tietoo tähän vaihtovuoteen liittyen! Sain nimittäin tietää miun isäntäperheen ja minne tarkalleen sijoitun. Oon kuitenkin jo tiennyt aika kauan, että sijoitun Länsi-Australiaan, ja sijoituskoulunkin sain tietää viime viikolla. Keskiviikkona sain siis tietää että sijoitun jonnekkin Albanyn alueelle, ihan Lounaisrannikolle. Ihana yllätys oli, että koulukin on meren rannalla!
Miun koulu on Great Southern Grammar School, yksityiskoulu, joka on nähtävästi kristillinen sekakoulu. Siellä on ihan tajuttoman kivat koulupuvut joista oon tosi ilonen! Luin tuolta koulun nettisivuilta että siellä on aineina ainakin nää ihan normit matikka, physiikka, historia yms, mutta vielä drama, outdoor education sekä paljon erilaisii lajeja mm. netball. Oppilaita on vähän yli 700, ja koulussa on kaikki luokat päiväkodista lukioon nähtävästi eri rakennuksissa. Vaikuttaa siis tosi kivalta, pieneltä ja luotettavalta koululta!
Perheestä voin sanoo, että se vaikuttaa ihan täydelliseltä! Miun kotikaupunki tulee siis olemaan Albany, joka on ihan rannikolla ja asukkaita on se vähän yli 30 000. Sain tänään perheen täyttämät lomakkeet luettavaks, ja oi vitsi koko porukka vaikuttaa ihan mahtavalta! Miulla on siis ainakin vanhemmat ja kaksi hostsiskoa (-98 ja -93), papereissa luki myös jonkun samanikäisen pojan nimi, mutta en oo ihan varma asuuko se kotona enää. Kummatkin tytöt harrastaa sirkusta, ja tää tieto oli oikeesti ehkä paras, koska en vois olla vuotta ilman sirkusta! Vanhemmilla on perheyritys, Laserscape (joo en tiiä mitä/mikä toi on:D), sekä äiti on töissä kaupungin suunnittelupuolella. Kuvien perusteella koko perhe tykkää matkustella ja viettää aikaa yhdessä, mikä on ihan miun unelma. Noissa papereissa myös luki, että miulle on oma huone ja talosta on näkymä satamaan!
Voin vaa sanoo, etten ois täydellisempää voinu ees kuvitella!
Miksi oi miksi halusin vaihtariksi? Miksi haluun lähteä tuntemattomaan maahan, perheeseen ja kulttuuriin? Miksi haluun jättää kaiken tärkeen: miun elämän, ystävät ja perheen tänne ja vaan lähteä toiselle puolelle maailmaa?
Oon ala-asteelta lähtien halunnu lähtee vaihtoon. Muistan vieläkin sen päivän kun tajusin haluavani Ausseihin. Muistan kun laskin vitosluokalla kuinka monta vuotta on vielä jäljellä ennen kuin saan hakea. Olin silloin jo päättänyt tulevan kohdemaani, ja hehkutin tulevasta vaihdostani jo ennen kuin se oli edes varmaa. Tiesin ettei mikään tule päätäni kääntämään ja oon vieläkin sitä mieltä. Tiesin jo silloin että jos oikeen kovasti haluan tätä niin sitten se varmasti tapahtuu. Tuli eteen mitä tahansa.
Kaikkien näiden yleisten haluan kehittääkielitaitoja; haluan tutustua uuteen kulttuuriin ja elämäntapaan; haluan toisen perheen toisesta maasta: haluan tutustua uusiin ihmisiin; haluan itsenäistyä, haluan myös paljon muuta. Ennen kaikkea haluan kasvaa ihmisenä, oppia tuntemaan omat vahvuuteni ja heikkouteni ja etenkin päästä miun ujoudesta eroon. Jotkut ei oo ikinä nähny miusta tätä puolta, kuitenkin jotkut näkee vaan sen. Oon siis ihan tosi ujo kaikille joita en tunne, enkä osaa heti olla avoin oma itseni. Tottakai haluaisin saada itteeni esille, mutta jos oon porukassa missä muut tuntee toisensa ja itse en tunne ketään niin sitten en vaan saa mitään aikaseksi. Poikkeuksen sääntöön tuo se jos tunnen jonkun tästä porukasta jossa oon, silloin voin olla oma itseni alusta alkaen ja oon ihan tosi sosiaalinen. Haluun oikeesti tästä piirteestä ittessäni eroon ja haluun haastaa oman persoonani, matkustaa keskelle ihmisiä, joista en tunne yhtäkään. Haluan selviytyä siinä tilanteessa missä persoonani sanoisi vastaan mutta ajatukseni sanoisivat kyllä.
Toinenkin syy liittyy persoonaani. Oon suorittaja-, kilpailija- ja perfektionistiluonne. Mikään oo miulle liikaa (tai niin joskus luulen). Nautin siitä tunteesta suorittaa monia asioita samaan aikaan ja siitä että oon muita edellä. Tälläkin hetkellä käyn amista ja lukiota samaan aikaan SEKÄ lukiossa kahta vuosikurssia (eli ykkösten ja kakkosten kursseja). Vaihtovuoden takia suoritan lukion siis tavallaan kahdessa vuodessa ja amiksen n.2,5 vuodessa. Oikeastaan tykkään tosta tahdista.
Kuitenkin tunnen itseni ja tiedän, etten kuitenkaan jaksa noin raskasta opiskelua kolmea vuotta ja tää vaihtovuosi tulee just täydellisesti tähän väliin. Tiiän, etten luultavasti saa mitää hyväksilukuja Aussien opinnoista, joten varmaan pärjään siellä vähemmällä kouluun panostamisella. Sitten voin tulla vuoden pääst hyvillä mielin jatkamaan tota tuskakurssisuunnitelmaani pari jaksoa kunnes hieman helpottuu.
Tosta toinen perhe toisessa maassa, on miulla vähän ristiriitaisia ajatuksia. En halua että hostperheeni on tavallaan parempi kuin oikea perheeni, enkä halua laittaa näin ihmisiä tärkeysjärjestykseen. Kuitenkin haluaisin kokea ihan erilaisen elämäntavan erilaisessa perheessä. Oppia uudet tavat, uudet arvot ja ehkä jopa elämään samanikäisten kanssa saman katon alla. Oon siis ainoa lapsi, ja olisi ihan unelma päästä perheeseen jossa ois monta lasta. En oo ikin saanu tuntee sitä tunnetta että ois sisko tai veli.
En haluu kuitenkaan unohtaa miun oikeeta perhettä. Miun vanhempien takia oon saanu tilaisuuden lähteä (ja niinkin lähelle kuin Ausseihin..). Tiiän, että miun äiti ois kanssa nuorena halunnu lähtee vaihtoon (ja just Australiaan!), mutta perheellä ei silloin ollut varaa. Tää onkin yks syy järjestön valinnassa. Tiiän että Rotaryt ois ollu ainoa vapaaehtoisjärjestö ja sen takia tosi halpa verrattuna muihin. Sen takia halusinkin sulkea Rotaryt pois laskuista ja antaa muillekkin tilaisuuden vaihtovuoteen, kun kerran meiän perheellä oli varaa lähettää vähän kalliimmankin järjestön kautta. Oon sitä mieltä että kaikilla järjestöillä on hyvät ja huonot puolensa, mutta AFS:llä oli miuta koskien niitä huonompia vähiten. Se oli kaupallisista järjestöistä halvin ja turvallisuutta herätti se että meitä lähtee Ausseihin vaan kaksi. Oon ihan tosi tyytyväinen että valitsin just AFS:n. Tähän asti järjestö on ollut tosi auttava ja luotettava, eikä ongelmia vielä oo ilmenny. Onhan lähtöön kuitenkin vielä aikaa ja moni asia voi mennä pieleen...
Yks tärkeimmistä asioista jonka haluun selvittää vaihtovuoden aikana on se, et ketkä on miun todellisia ystäviä. En todellakaan tarkoita, että laitan ihmisiä paremmuusjärjestykseen kuka pitää eniten yhteyttä, vaan ketä kiinnostaa miun elämä vaihtovuoden jälkeenkin. Toivon että pysytään kaikkien kaa yhtä hyvissä väleissä, tai paras vaihtoehto olisi jos lähennyttäisiin entisestään välimatkan takia. Tietenkin toi etäisyys saattaa vaikuttaa tosi huonol tavalla, mutta silloinhan ystävyyssuhteet laitetaan testiin, right? Haluun sen tunteen kun palaan kotiin ja mua on vastassa mun tärkeimmät ja rakkaimmat ystävät jotka on ollu miun tukena koko vuoden ajan, ja sillon tiiän et niist ihmisist kannattaa pitää kiinni.
Tuntuu et oon ihan täysin laiminlyönyt tätä blogia, ja vaikka
vaihtariasioissa ei oo tapahtunu yhtää mitään niin aattelin tulla
näyttämään ja kertomaan menneestä kesästä! Mullahan kesä meni iha tosi
nopeesti, lähinnä pesiksen ja eri leirien takia. Silti oon ehtiny
rentoutuu, nauttii ja jopa tutustuu ihan uskomattoman ihaniin uusiin
ihmisiin. Tää kesä onki ollu yksi parhaimmista. Oon tehny asioit mitä en
oo ikin tehny, käyny paikois mis en oo ikinä ennen käyny ja oppinu
itestäni niin paljon näin lyhyessä ajassa. Parhaimpia muistoja on
ainakin nuortenleirillä hopeen voittaminen pelisarjassa, yömyöhään
kaupungilla ja kavereilla hengaaminen, lastenleirillä isostelu ja
ainakin serkun häät.
Tuli nyt vähän kuvapainotteinen postaus, mut pakko viel sanoo et oon niin onnekas et miulla on tälläsii ystävii joiden kanssa oon saanu viettää näin kivan kesän! Toivottavasti muillakin on ollu iha huippukesä:)
