AFS CAREERS EXPO PERTH

Keskiviikkona 14. päivä lähettiin Albany-vaihtareitten kanssa bussilla Perthiä kohti. En kyllä enää ikinä mene vapaaehtoisesti bussilla... 6 tuntia on ihan liikaa, ainakin miulle. Perillä tavattiin lyhytaikais-hostperheiden kanssa bussiasemalla, mistä lähdettiin jokainen omille teilleen. Miun hostperheeseen kuului äiti ja kasiluokkalainen sisko, jotka muutti Broomesta Perthiin vasta tammikuussa. Perheen isä ja miun ikäinen poika jäi Broomeen. Tää poika oli viime vuoden puolella viettänyt 6kk vaihdossa Suomessa, ja oli tullut takaisin juuri ennen näiden muuttoa. Talo sijaitsi ihan Perthin keskustassa, joten pääsin liikkumaan ympäriinsä ihan tosi vapaasti. Ei kylläkään lähennytty mitenkään erikoisesti, kun vietin heidän luona vaan 5 yötä, ja päivinä olin ite menossa melkeimpä koko aika.
Meiän japanityttö päätyi sellaiseen perheeseen, mistä sisko oli itse ollut Japanissa vaihdossa. Laurianne (Ranska) ja Michael (Sveitsi) sijoitettiin samaan perheeseen, mistä tyttö on lähdössä USA:han tänä syksynä. Piettiin kokoajan paljon yhteyttä meiän vaihtariporukan kesken ja tehtiinkin kaikkea hauskaa viikonloppuna!

Syy, miksi meidät tuotiin Albanysta Perthiin melkein viikoksi toisten perheitten luokse, oli Careers Expo, jossa AFS oli edustettuna. Meidän vaihtareiden tehtävä oli siis pitää tuota standia pystyssä ja kertoa kaikille ohi kulkeville lukiolaisille AFS:stä ja miksi kannattaa lähteä vaihtariksi. Suurin osa porukasta halusi lähteä näihin perusmaihin: Japani, USA yms, mutta löysin kuitenkin yhden tytön, joka haluaisi lähteä Suomeen, haha.

Keskiviikkoiltana kun saavuin, mentiin Tristanin (hostäiti, ei hostsiskon kihlattu, haha) pyöräretkelle keskustaan. Olin ihan taju peloissaan kaikkien jättibussien seassa, mutta selvisin kuitenkin hengissä! Torstaiaamuna otin bussin (1,70 dollaria=1,15 euroa!) Perthin Convention Centreen, missä toi Expo järjestettiin. Viihdytettiin ja infottiin siellä niitä lukiolaisia, jotka uskalsi tulla meidän standia lähelle, haha. Tän jälkeen mentiin vähäksi aikaa kahville läheiseen kahvilaan meidän vaihtariporukalla, jota vahvisti Michaelin ja Lauriannen hostsiskot seka näiden yksi kaveri. Perjantaina melkeenpä sama ohjelma.

Lauantaina mentiin Lauriannen, Michaelin ja niitten hostsiskon kanssa Harbour Towniin (yleinen nimi ausseissa mikä tarkottaa yleisesti outlet-kauppakeskuksia) vähän shoppailemaan. Vietettiin taas muutama hassu tunti Expolla ja sit lähettiin heidän luokse. Ehdin siellä olla ehkä mahtavat 10 minuuttia kun mun Albany-hostäiti soittaa että tullaan hakee sua, Cassy laskeutuu kohta! No siinä sitten kiiressä ajettiin lentokentälle Cassya ja Tristania vastaan. He olivat siis Englannissa kuukauden lomalla, koska Tristanin suku on pääosin sieltä kotoisin. Kuulumisia vaihdettiin automatkan takasin talolle, missä Michael ja Laurianne hostperheineen ootti mua. Oltiin siis lähössä luistelemaan! Jää ei ollu tietenkää mitenkää erikoine ja lusitimet ihan hassut, mutta silti oli ihan tajuttoman hauskaa! Meitä oli siis me kolme vaihtaria, kaksi hostsiskoa, Kellie ja Elisha, sekä Kellien englantilaiskaveri Lucy.

Freemantle Markets

over Freo Harbour

Sunnuntaina lähettiin mun oman Perth-hostäidin kanssa kohti Freemantlea junalla (taas se 1,15 euroa... huhhuh miten kallista köhköh) hakemaan Ellaa. Tavattiin hostsisko Freon keskustassa ja käytiin siinä sitten pienellä kierroksella Freon marketeilla, satamassa ja jollain ympyrävankilalla. Freemantlella on mystisesti tosi hyvä maine kaikkien keskuudessa ja aina ku oon maininnu miun matkasta jollekkin, vastauksena aina tulee "oooh I love Freo so much!" yms. Okei, pakko sanoo että paikka oli kyllä ihan tajuttoman kaunis!
Maanantaina lähettiin sitten yhdeksän aikaan bussilla takasin Albanya kohti.

BACK AGAIN

Otin pienen loman tästä blogista, mut täällä taas ollaan! Vaikka mitä on tapahtunu, koulujen loma loppu vähän alle kuukausi sitten (huhhuh oon jäljessä) ja term kakkonen alko. Aineet, lukkari yms. muut pysyy täällä samoina toisinkuin Suomessa. Kuitenkin tässä termissä parin viikon päästä on isot kokeet kaikista TEE-aineista joita miulla on vaan kaksi: matikka ja enkku.

Koululla opettajien ja henkilökunnan sekä oppilaiden välille on pikkuhiljaa syntyny tosi nihkeät välit tän termin aikana. Ei tää kauheasti miuta henkilökohtasesti haittaa/tarkoita, mutta se että tää periaatteessa alko meidän Outdoor edin epäonnistuneesta retkestä tekee tästä miulle kiinnostavan.
Ensiksi, meidän vuosikurssilla on kaksi ryhmää, jotka suorittaa samaa Outdoor edin kurssia. Toisella näistä ryhmistä oli retki ekassa termissä kouluaikana, mutta meidän ryhmän retki olisi ollut loman vikana viikonloppuna. Toinen ryhmä lähinnä snorklasi koko ajan samalla alueella ja meidän ryhmä olisi kävellyt yhteensä yli 30km parin päivän aikana kaiken hauskan sijaan. Tän "epäreiluuden" takia meidän ryhmästä moni ei suostunut/halunnut lähteä koko retkelle. Lauantaiaamuna koululle ilmestyi vain kolme oppilasta, joista yksi ilmestyi paikalle vain ilmoittaakseen ettei ole menossa.
Tiistaiaamuna, kun koulu alkoi, meidän tunnille ilmestyi senior schoolin rehtori, koko koulun rehtoria tuuraava Mr. Scott seka Camfield-taloa johtava nainen, jotka antoivat aika tylyn saarnan koulun tärkeydestä ja henkilökunnan kunnioituksesta. Jokainen henkilö ilman hyvää syytä (esim. Malesian hockeymatka tai lääkärin todistus) joutuu suorittamaa 6h yhdyskuntapalvelua ja lisäksi kaikki country week (urheilukisat Perthissä tämän termin viimeisellä viikolla) -osalistujat joutuivat koeajalle.
Seuraavan viikon tiistaina assemblyssa senior schoolin rehtori antoi vielä koko senior schoolille yhteisen saarnan käyttäytymisestä yleisesti, koska maanantaina eräs poika oli heittänyt läppää yhdestä opettajasta tämän puhuessa, koulun käytävät on ollut täynnä roskia sekä sohvien taakse on piilotettu banaaninkuoria.
Halusin vaan jakaa nää jutut tässä blogissa sen takia miten erilailla täällä tuollaiset asiat hoidetaan Suomen kouluihin verrattuna. Vaikka meidän Outdoor ed ope ei halunnut tehdä meidän retken peruuntumisesta niin isoa juttua, rehtorit päätti rankaista meitä silti.

Freemantle

Tässä termissä alkoi myos talviurheilulajit, joka tarkottaa mulle hockeyta. Päätin siis kokeilla ennalta tuntematonta lajia, maahockeyta, jota harrastan koulun joukkueessa. Halusin ees jonkun urheilulajin, ja kaverit suositteli hockeyta koska oon kuulemma niin hyva säbässa että olisin ihan mahtava hockeyssa. Tietenkin täytin kaikki paperit valmiiksi ja ilmottauduin jo joukkueeseenkin, kunnes sain tietää että hockeymailat on kaikki righteja, eli pelataan oikealla puolella, mikä miulle on just vastakkainen. Hockeymailat on lisäksi sellaisia vain toiselta puolelta tasaisia, joten et voi (etkä saa) osua sillä toisella puolella palloon.Yllättäen tästä mukamas helposta lajista tuli kolme kertaa vaikeampi miulle ja vielä lisäksi kaikki säännotkin on ihan erilaiset. Onneksi kuitenkaan meidän joukkue ei oo ihan niitä parhaimpia, joten voin ihan rauhassa opetella ihan perusjuttuja erottumasta porukasta, haha. Treenataan siis aina torstaisin ennen koulua seitsemästä kahdeksaan (tän takia vihaan torstaiaamuja) ja pelejä on joka perjantai-ilta.

Teen tässä nyt muutaman päivän sisään monta lyhyempää postausta yhen jättipostauksen sijaan kaikista jutuista mitä mulle on tapahtu tässä lähiaikoina!

WHAT ACTUALLY IS DIFFERENT

Niinkuin otsikko vihjaa, alempana vähän eroja Suomen ja Australian välillä. Varmasti näitä eroja on tuhansia, mutta nää jutut on iskeny miun silmään tän melkee kolmen kuukauden (!!!) aikana.

IHMISET

Ihmiset on tosi sosiaalisia, avoimia ja ystävällisiä. Jopa tuntemattomilta kysytään mitä kuuluu, ja kaupan kassalla voi mennä kymmeniä minuutteja vaan ihan normaalin small talkin merkeissä. Myös sellanen yleinen "kerrotaan pienimmätkin itsestäänselvyydet"-asenne on tosi yleistä, mikä Suomessa ois varmasti monien mielestä välillä tosi ärsyttävää.

Suomalaisiin nuoriin verrattuna Aussinuoret on aika samallaisia kun puhutaan kaveriporukoista koulussa. Yleensä yks porukka on aina tietyssä paikassa käytävällä lounaan aikaan, eikä siihen kohtaan yleensä tuu ketään muita ketkä ei kuulu siihen porukkaan. Vaikka nää kaveriporukat on aika sekeitä, silti kaikki on oikeasti kavereita toistensa kanssa.

Kiusaaminen täällä on tosi erilaista. Oon huomannu et Suomessa kiusaaminen on enemmänkin sellasta hiljasta ulkopuolelle jättämistä, mut täällä se on oikeesti tosi selvää. Heti ekoina päivinä huomasin miten kaikki välttää  muutamaa tiettyä ihmistä mein koulussa, ja jos nää henkilöt tulee puhuu siulle, niille sanotaan et "Voitsä lähtee, ketään ei kiinnosta mitä siul on sanottavaa". Miusta tää tuntuu ihan hirveeltä, kun ihan jokainen täällä liittyy tohon, myös jotkut opettajat.

Täällä yleisesti ystävyyssuhteet on aika erilaisia. Kun kaikki on hyviä kavereita, on aika vaikeeta erottaa sitä rajaa kavereiden ja ystävien välillä. Etenkin kun kaikki kutsuu toisiaan honey, love, darling, -bear etc. nimillä.


KOULU

Tietenkin koulupuvut, kouluruoka ja high school ekaksi. Tästä voit lukea ihan oman postauksen just miun koulusta. Lyhyesti koulupäivät on aina saman pituisia, vuodessa on neljä jaksoa, jaksosen välissä kahden viikon loma ja kesäloma on joulu-, tammi- ja/tai helmikuussa riippuen koulusta. Koulussa pitää maksa lukuvuosimaksuja, ja riippuen perheen varallisuudesta lapset voidaan lähettää kalliimpiin yksityiskouluihin. Maatiloilla asuvat perheet voi antaa lapsensa asua koulun lähellä koulun tarjoamissa tiloissa, mitä paikalliset kutsuu nimellä "boarding". Boarding maksaa vuodessa koulusta riippuen kymmeniä tuhansia dollareita.

Miun koulu tarjoaa tosi paljon erilaisia matkoja ja retkiä oppilaille, mitkä ei tietenkää sisälly tohon lukuvuosimaksuun. Lähimmät retket voi olla Perthiin tai sitten ihan Albanyn historiallisiin paikkoihin, kaukaisimmat matkat Eurooppaan kiertelemään Lontoon ja Pariisin keskustoja. Joka vuosi hockeyjoukkue tekee matkan Malesiaan, viime vuonna seniorit meni Kambozaan ja muutama vuosi sitten oli yleinen retki Japaniin.

Tosi arkinen juttu, mutta joka välitunnilla/lounastauolla samat porukat kerääntyy omiin kohtiinsa käytävällä, eikä näitä paikkoja vaihdeta melkeimpä ikinä.

 


KAUPUNKI/LIIKENNE

Liikenne on siis vasemmanpuoleista,  mikä tarkottaa sitä että kaikki on toisinpäin kuin Suomessa. Ratti on väärällä puolella, liikenneympyrät pyörii väärään suuntaan ja liikennesäännöt on juuri vastakkaiset Suomen sääntöihin verrattuna. Albanyssa ei myöskään ole yksiäkään liikennevaloja. Kanssa vilkun käyttö on välillä tosi hassua. Aina ennen risteyksiä vilkutetaan todella pitkän matkan päästä. Liikenneympyrässä vilkutetaan niin kauan oikeelle (muista, ajetaan myötäpäivään), kunnes sitten vilkutetaan vasemmalle kun käännytään pois. Toisaalta jotkut ei tee tätä, mikä hämmentää vieläkin enemmän.

Ajokortti on täällä monitasoinen, eli heti ekan luvan jälkeen et oo valmis kuljettaja. Jokasen tason välillä on eri määrä opiskelua, testejä, ajamista ja odottamista. Ekan tason (L) kortin voi suorittaa 16-vuotiaana ja seuraavan tason kuuden kuukauden päästä. P-tason kortin voi suorittaa 17-vuotiaana, mutta L-tason kortti on pitänyt olla hallussa kuusi kuukautta. Toisin sanoen kaikki, jotka on vielä suorittamassa L- ja P-tason lupia, ovat vieläkin autokoulussa ja siksi joutuvat käyttämään L- tai P-kylttejä auton etu- ja takaikkunoissa. Näitten eri tasojen takia koko ajokorttiprosessissa menee monia vuosia.

Kun ikkunasta laskee ohi meneviä autoja, noin yheksän kymmenestä on joko katumaastureita (SUV) tai avolavoja (Ute), eli sellasia pieniä "normaaleja" henkilöautoja on aika vähän. Meillä on kylläkin yksi jokaista mallia.

Täällä nää pikaruokalaketjut on kaikki tungettu saman kadun varteen, ihan vierekkäin. Toisaalta en yhtään valita, kun jos KFC:n sijaan tekeekin mieli Hungry Jacksia, voi vaan kävellä seuraavaan rakennukseen.


LUONTO

Ylläri luonto on ihan erilaista kun ollaan eteläisellä pallonpuoliskolla. En aio jokaista erilaista kasvia ja puuta mainita, vaan esimerkiksi miulle yllättävintä oli tää punasen/oranssin soran määrä. Jokainen vähän syrjäisempi tie on aina tätä punasta hiekkaa, joka näyttää kaikkialla ihan uskomattomalta.

Täällä maastopalojen määrä ja vaarallisuus on ihan jotain niin erilaista Suomeen verrattuna. Täällä kun ei kesäkuukausina sada melkeimpä ikinä, niin koko kasvusto on niin kuivaa että maastopalot on tosi yleisiä. Tottakai tuhopolttojakin on aika reippaasti, mutta outoa miun mielstä on että täällä näiden palojen annetaan palaa itsekseen loppuun. Kuitenkin jos nää palot uhkaa ihmisiä ja on lähellä asutusta, ottaa paloasema ohjat käsiinsä. Täällä kuitenkin nää puut on tottuneita maastopaloihin, eli melkeimpä koko kasvusto selviää ja oikeastaan kukoistaa muutaman vuoden päästä palon jälkeen.


KAUPAT

Täällä S-ketjun ja K-marketit korvaa Coles, Woolworths sekä IGA.
Näissä hölmösti järjestetyissä kaupoissa kaikki hyllyt on ihan täyteen ahdettuja, eikä usein käytävät ole edes kahta metriä leveitä. Hedelmiä et myöskään itse punnitse, vaan sen tekee ystävällinen kassatyöntekijä. Täällä kyllä itse nostetaan tavarat hihnalle (jos sellaista on, jossain on vaan taso), mutta sen jälkeen kassatyöntekijä punnitsee hedelmät yms. ja pussittaa ne itse valmiiksi, jotta voit itse vaan katsoa vierestä. Mutta nää pussit, jotka muuten on ilmaisia, ei oo mitään normaaleja kauppakasseja ehei, vaan sellaisia pieniä muovipusseja mitä yleensä Suomessa tarjotaan siinä kassan jälkeen. Nämä pussit ei oo mitään maailman kestävimpiä, joten niitä käytetäänkin sitten ihan urakalla.

Isommissa kaupoissa on myös itsepalvelukassoja, johon Suomesta poiketen voi syöttää käteistä ja myös kolikoita. Oon kuitenkin huomannu että nää kassat on tosi vaikeita käyttää jos siulla on enemmän kun viisi tavaraa mukana.

 

RUOKA

Vegemite, Timtams, Milo ja grilliruoka varmaan parhaiten kuvaa Aussien stereotyyppistä ruokakulttuuria. Ihan ekana päivänä, ja oikeestaa ihan ekana ruokana, maistoin Vegemitee ja hyi elämä mite pahaa se oli! Okei, miun reaktion ehkä johtu siitä että vedin samaista töhnää suoraan purkista, enkä ohuena kerroksena paahtoleivän päällä. Timtams on miun suuri rakkaus täällä! Ja tietenkin paras tapa syödä niitä on pillinä: palat kummastakin päästä pois ja juo esimerkiksi maitoa sen keksin avulla. Ja ah, Milo.. En voi enää ikinä syödä vaniljajätskii ilman Milorouhetta! Milo on siis kaakaojauheen tapaista ohrasta tehtyä rouhetta, jota voi käyttää melkeimpä kaikkeen kaakaojauheen tapaan.

Meiän perhe syö tosi paljon kanaa, harvoin possua ja tosi harvoin muita lihoja. Nää ei myöskään syö kauhean usein kalaa, ja kun sitä herkkua saa, se on aina pikaruokalasta. Muuta pikaruokaa ei yleensä ikinä syödä kotona, pizzaa lukuunottamatta.
Muuten täällä ruokakulttuuri on tosi kansainvälistä. Keskustasta löytyy melkein jokaista aasialaista keittiötä edustava ravintola, ja ruokakaupoissa on yleensä aasialaisen ruuan käytävä.

Tämä saattaa olla ihan vaan miun perheen keskeinen juttu, mutta nää tykkää tosi ylikypsästä pastasta ja lihasta, mutta tosi raaoista kasviksista. Tää on siis miulle just toisin päin, mikä vähän tuottaa hankaluuksia kun mie oon kokkaamassa näille.

Nää ei käytä ikinä tuorehiivaa! Eikä sitä kaupoistakaan kyllä löydy...


KOTI

Kaksikerroksiset talot kertoo yleensä aina siitä että oot rikas.
Monissa kodeissa on vieläkin lankapuhelin, eikä esimerkiksi miun hostsiskolla ole omaa puhelinta. Tää ei kylläkään oo mitenkää yleistä, vaan todella monella on täällä Iphone tai Ipod.

Talot on yöllä tosi kylmiä huonon eristyksen takia.

Telkkarista tulee ihan oikeesti maailman hölmöimpiä mainoksia. Ihan kuin nää mainosyhtiöt ei ees yritä olla omaperäsiä, eikä usein jaksa edes panostaa siihen laatuun. Toisaalta täällä on tosi paljon tupakoinnin, kännissä ajamisen ja huumeiden vastaisia mainoksia jotka on ihan tajuttoman ällöjä.

Ainakin meillä hanoissa on sellaiset "kuuma" ja "kylmä" vivut, joista väännät sopivan lämpötilan itse, ja sama suihkussa. Miun mielestä noit on aika vaikee käyttää, joten oon tosi onnellinen että meillä on veden lämmönsäätäjä, josta voi valita itselleen sopivan lämpötilan automaattisesti.

Keittiössä on pantry, eli ruokakomero tai -huone. Kuivauskaapista ei ole tietoakaan. Vedenkeittimet korvaavat kahvinkeittimet.
Usein ruoka tarjoillaan suoraan lautasille, eli et itse annostele omaa annostasi. Meillä riippuen tilanteesta, ihmisten lukumäärästä ja itse ruuasta saatetaan joskus tästä poiketa.

KULTTUURI JA MUUTA

Useimmat ei oo ikinä kuullukkaan Spotifysta, mikä on miusta tosi hassua. Oon kuitenkin saanu monet käyttämään sitä!

Kaikkialle kuljetaan autolla, ja ainakin meidän perheessä isä on yleensä se joka vie lapsia kaikkialle. Jopa matkalle keskustaan (alle kilometri alamäkeen) miulle tarjotaan kyytiä.

Nuorilta usein puuttuu ihan terve maalaisjärki. Etenkin yhdessä vaiheessa kun eräs internetistä puhuva nainen tuli kertomaan koululle että "kun pistät jotai nettiin et saa sitä enää takaisin" tai "voit määrittää itse omat yksityisyysasetukset Facebookissa", ihmisten aito tietämättömyys näistä itsestäänselvistä asioista vähän ihmetytti.

Harva osaa muita kieliä Englannin lisäksi, vaikka tosi monella on Eurooppalaiset sukujuuret. Miun kaveripiirissäkin on vaan yksi "oikea" australialainen.

Perhe on tosi tärkeä ja sen kanssa vietetään tosi paljon aikaa.

Kavereita nähdään usein vaan viikonloppuna, ei melkeimpä ikinä koulun jälkeen harrastuksia lukuunottamatta.

ANZAC

Lest We Forget

Anzac (=Australia and New Zealand Army Corps)-päivää vietetään täällä Australiassa 25. huhtikuuta, joka tänä vuonna osui viime perjantaille. Tätä sotaveteraanien kunnioituspäivää juhlistetaan 25.4.1915 tapahtuneen Gallipolin maihinnousun kunniaksi, josta tänä vuonna on kulunut 99 vuotta. Eli siis vuonna 1915 Australian ja Uuden-Seelannin armeijan joukot menivät taistelemaan Britannian puolesta Ensimmäisessä Maailmansodassa Saksaa vastaan Ranskan rajoilla. Monikaan näistä Anzac-sotilaista ei palannut kotiin.

Iso juttu täällä on kanssa noi Anzac-keksit, joita myydään jokasessa Coles-, Woolworths- ja IGA-kaupassa. Nää keksit on siis niitä, mitä Australiaan jääneet vaimot/tyttöystävät/äidit lähetti miehilleen sotarintamalle. Kun matka on aika pitkä täältä Australiasta, ei noissa kekseissä voinut käyttää mitää pilaantuvaa. Tästä ideasta syntyivät Anzac-keksit, jotka kestää monia kuukausia kaapin perällä. En oo ite vielä näitä päässy leipomaan, mutta tarkoitus olisi tässä joku päivä yrittää. Sain sunnuntaina muutaman maistiaiseksi kaverin luona, ja rakastuin kyllä ihan täysin!

Anzac-päivä on erityisen tärkeä Albanyssa, sillä kaikki Anzac-joukot lähtivät juuri Albanyn satamasta kohti Gallipolia. Tämän takia Albany oli monille viimeinen kosketus Australiaan.
Täällä Anzac-päivän seremoniat on tosi suuri juttu koko kaupungin väelle, ja melkeimpä jokainen osallistuu marssiin pääkadulla Anzac Peace Parkia kohti. Aamulla on myös Dawn service auringon noustessa, mutta sinne en ite menny, mitä vähän kyllä kadun. Marssissa rilaiset järjestöt, poliisit sekä soittokunnat edustavat kaupungin tukea jokaisesta koulusta oppilaat kävelevät univormuissaan kantaen lippuja sekä omien isoisiensä sotamerkkejä sekä kynnelle kykenevät veteraanit kantavat omia mitalejaan ylpeästi. GSG:ssä tämä marssi on melkeimpä pakollinen, ja vain hyvällä syyllä opettajat antaa oppilaiden jäädä pois. Tämän takia meidän koulu tietty oli suurilukuisin (+meillä oli oma soittokunta!), etenkin verrattuna muihin seniorikouluihin, joissa monessa oli alle 10 edustajaa. Tilaisuus itse koostui pääasiassa armeijaihmisten ja kaupunkinedustajien puheista sekä taisteluhävittäjien lentoshowsta.

Tää päivä tuntu miulle tosi spesiaalilta, etenkin kun sain tuossa kävelymarssissa pitää hostisoisän sedän sotamitaleja. Koko päivän koko kaupungissa oli sellanen tosi erikoinen tunnelma, kun kaikki oikeesti kunniottaa veteraaneja. Toisaalta toi Aussien osuus sodassa oli tosi surullinen, etenkin kun Australia ei oo ikinä itsenäisesti taistellu muita maita vastaan. Ei tota päivää voi oikein verrata Suomen itsenäisyyspäivään tai veteraanipäivään, kun täällä tää kunnioituksen taso on jotain niin erilaista. Tuntuu että Suomessa ihmiset kunnioittaa veteraaneja heidän sisun takia, mutta täällä se on enemmänkin surullista kunnioitusta niitä perheitä kohtaan jotka menettivät jonkun rakkaan sotiessa toisen maan puolesta.

meiän bändi!

hostmom!

SICK OF BEING SICK

Se siitä "postailen lomalla useemmin", haha.
Kaikki alko siis siitä kun lähettiin tän loman ekana lauantaina hostiskän veljen maatilalle. Siellä käytiin pyydystämässä yabbyja, eli jonkin sortin rapuja, pienistä tekovesialtaista ympäri tota farmia lounaaksi. Kun oltiin syöty, vaihdettu kuulumisia ja ihasteltu pihalla olevia tipuja, jatkettiin matkaa Pingellyyn. Meiän matkan päämääränä oli siis Albyn 50v synttärit, joihin saavuttiin seittemän aikaan illalla. Juhlat oli kivat, eikä ruokakaan siinä vaiheessa tuntunut yhtään hassummalta. Meitä jäi Albyn luokse joku kaksikymmentä henkilöä yöksi, joista suunnillee puolet tuli kipeäksi muutaman päivän sisään.

Maanantaina hostiskäkin tuli tosi kipeeks (itelle tauti iski jo sunnuntaina), joten lähettiin sairaalaa kohti. Kun ootettiin ensiavussa lääkäriä, Cassy ihanana persoonana haki autosta paketin valotikkuja (haha toi sana kuulostaa hassulta) ja jako niitä kaikille siinä huoneessa odottaville sekä alko jonglööraamaan yhden lapsen kanssa ajan kuluksi. Ihana kun on tollanen päivänsäde isosiskona!

Ei meille kauheasti lääkärit mitään kertonu mikä meitä sillä hetkellä vaivaa, otettiin vaan hirmusesti kokeita. Kuitenkin koska kärsittiin hostiskän kanssa tosi pahasta nestehukasta, laitettiin meille tipat käteen.
Maanantaina käytiin toisen kerran lääkärissä missä miulle tällä kertaa määrättiin pahoinvointilääkkeitä, mutta eine kyllä pahemmin auttanu. Miulla on siis ollu yleisesti tosi huono olo tän koko viikon, mutta parempaan päin ollaan kokoajan menossa. Eilen käytiin hostäitin kanssa vielä kerran lääkärissä, missä hän kerto että miulla onkii salmonella. Miun leuka tais siinä vaiheessa pudota lattiast läpi, haha.

Suurinpiirtein kaikki lomasuunnitelmat meni siis vähän penkin alle, jopa toi Bibbulmun vaellusreissu jää multa välistä. Kuitenkin perjantaina on ANZAC-day, eli osallistutaan koulun puolesta juhlatilaisuuteen täällä Albanyssa, josta kerron sitten sen jälkeen!

Toivottavasti muilla oli kiva pääsiäinen ja nauttikaa siitä lämmöstä! Tääl nimittäin alkaa pikkuhiljaa olla kylmä...

So I've been sick for the whole holidays, and basically just been watching movies all day. Now, after my third time to the doctor they finally found out it's salmonella and gave me some prescription antibiotics to sort that out. I think I may have caught this from the trip we made during the first weekend of the holidays to Pingelly. And unfortunately I wasn't the only one, since at least ten people also got sick from the party we went to, including my hostdad. So almost all of my plans for this holiday have been cancelled. And yes, my Bibbulmun trip is not on my schedule anymore..

Hopefully everyone else had an amazing holiday!

Rabbit-proof fence ja alkuperäinen portti

NOT GIVING IN

Aika menee täällä ihan liian nopeesti! Tällä viikolla oon ollu tosi kiireinen koulun kanssa, kun joka päivä on jotain palautettavaa, kokeita tai esseitä. Vaikka luulin että valitsin tosi rennot aineet täksi vuodeksi, niin silti melkeimpä jokasesta aineesta on jonkulainen assignment due tällä viikolla. Oon siis joka ilta menneellä viikolla vääntäny jos jonkunlaista taideartikkelia ja retkisuunnitelmaa omassa huoneessa monia tunteja.

Meillä alkaa siis huomenna perjantaina kahen viikon loma (JES). Näillä on täällä aina termien välissä kahen viikon loma ja sitten joulun aikaan "kesäloma". Miulla ei oo pahemmin lomaksi vielä suunnitelmia, muuta kuin että lauantaina lähetään perheen kanssa Albyn 50v synttäreille, ja ehkä meen jossain vaiheessa miun kaverille kyläilee pienellä porukalla. Vika viikonloppu lomasta menee outdoor ed ryhmän kanssa retkeillessä toivottavasti kaukana käärmeistä.. Ehkä kanssa miittaillaan meidän pienellä Albany-vaihtariporukalla, jonka kanssa mentiinkin viime viikonloppuna rannalle ja kaupunkiin hengaileen koko lauantaipäiväksi. Käytiin kanssa Cassyn ja Tristanin kanssa four wheel driving sunnuntaina, eli mentiin keskellä puskia melkeen vaakatasossa Tristanin maasturin kanssa, haha.

Maanantaina sai alkunsa nakkivenetietous meidän koulussa! Oltiin kattomassa videota viime vuoden senioreiden matkasta Kambodzaan, kun Not Giving In alkoi soimaan ja heti parin ekan tahdin jälkeen tunnistin laulun. Heti kun eka kertosäe lähti käyntiin niin sain vaan totaalisen itkunaurukohtauksen eikä kukaan miun ympärillä tajunnu mille nauroin (tää oli myös yks syy miks nauroin: kaikki vaan tuijottaa tylsästi ruudulle, samalla kun tyyppi laulaa nakkiveneistä) ennenkuin selitin koko tarinan. Ja siitä hetkestä vähintään kerran lounastauon aikana joku alkaa laulamaan tota kertosäettä ja kaikki repee ihan totaalisesti. Aa rakastan näitä!

Päivän päätteksi meidän head of senior school kerto meille kolmelle vaihtarille että pietään puheet tiistain assemblyssä kotimaan koulun ja aussikoulun eroista. Oltiin kaikki siinä kohtaa vähän sellain "mitä hittoo, ihanku meillä ei ois jo tarpeeks tekemistä viimeselle viikolle", mutta kaikkien puheet meni kuitenkin hienosti kauheesta paniikista huolimatta! Meidän seniorikoulun oppilaat on vaan niin huippuja! Etenkin verrattuna suomalaisiin oppilaisiin joita ei (näin yleistettynä, anteeksi) kiinnosta ollenkaan kuka siellä edessä puhuu. Se tunne oli vaan jotain niin mahtavaa kun pari sataa lukioikästä tyyppiä nauraa miun huonoille jutuille :'D

Luultavasti tuun postailemaan lomalla vähän useemmin, mutta nyt pakko jatkaa koulujuttujen parissa!


Huh, busy couple of weeks almost behind! Too many essays, tests and due dates on this week.. And I'm really feeling it. Luckily tomorrow is the last day of this term, and then we'll be having our 2 weeks off, thank god. I actually don't have so many plans for these holidays (yet!), except Outdoor ed camp and this one birthday party on this Saturday, which I'll be going to with my lovely hosties. I might also be going to Natasha's farm for a sleepover or somethin Also it would be nice to catch up with the fellow exchange students here in Albany, as we did last Saturday. 

On Sunday we went 4 wheel driving with Cassy and Tristan. I've never experienced anything like that, so it was awesome. On Monday the Head of senior school told us, the three exchange students, to prepare a speech for Tuesday's assembly about the differences between GSG and the schools we go to in our home countries. All of us were very nervous, but I think we did a reasonably good job considering the fact that we got the heads up on the day before.. I still gotta say how I love the fact that when I was telling about the things I consider to be funny in Australian and Finnish schools, people really laughed. That would have never happened in Finland, ever. I love it how people here actually appreciate those who are giving speeches.

Have a good holiday all of you! Relax, sleep and just have fun:) 

4WD / my too-many-assignments-face / first taste of kangaroo meat! / christian studies with Georgia, Michael and Sam

ORIENTATION CAMP

Mahtava viikonloppu takana mahtavien ihmisten kanssa! Oltiin siis AFS:n orientaatioleirillä kaikkien WA:n vaihtareitten kanssa täällä Albanyssa. Leiriydyttiin Kalgan River Caravan Parkissa, aivan meidän koulua vastapäätä, mikä oli ehkä hölmöin vaihtoehto kaikista leiriytymispaikoista miu mielestä. Täällä Länsi Ausseissa meitä vahtareita on tosi vähän verrattuna muuhun Australiaan, mutta miuta se ei kyllä haittaa ollenkaan; meiän pieni porukka tulee vaan tosi läheiseksi tän vuoden aikana.

Yleisesti viikonloppu meni syödessä, tutustuessa, vaihtarijutuista puhuessa ja vaan hengaillessa. Tulin ite perjantai-iltana pari tuntia myöhässä, mutta silti ehin mukaan sellaseen yleiseen tutustumisleikkihässäkkään mitä yleensä kaikilla leireillä on. Lauantaina käytiin muutama pakollinen AFS:n aktiviteetti läpi (jäävuori ja odotuksia vaihtovuodelle). Lounaalle mentiin Kalgan Riverille grillaamaan melkein kaikkien hostperheiden ja vapaaehtoisten kanssa. Ja koska ollaan Albanyssa, sää muuttu puolessa tunnissa ihan kaatosateeksi ja meidän suunnitelmat kajakoinnista kariutu aika totaalisesti. Vaikka sää ei ollutkaan parhain mahdollinen, oli meillä silti kivaa, vaikka ei kaikki mahduttukkaan gazebon alle.. Illemmalla tehtiin porukalla vähän lisää ruokaa, leikittiin muutamia leikkejä, paahdettiin vaahtokarkkeja kynttilöiden avulla ja katottiin leffaa. Ei kuulosta mitenkään erityisen AFS:mäiseltä orientaatiolta (etenkin kun vertaa Suomeen..), mutta henkilökohtasesti tykkään enemmän tälläsestä vapaammasta leiristä. Suurimman osan aikaa meidän ”ohjaaja” sanokin, että saadaan tehdä mitä halutaan ja jos meillä on mitään ideoita illaksi niin voidaan mennä niiden mukaan.

Sunnuntaina tarkoituksena oli mennä Middletoniin uimaan, mutta taas sää ei ollu meiän puolella, joten päädyttiin esittelemään Albanya Perthistä tulleille ihmisille. Kauhee ajatella että joitakin näistä ihmisistä näkee vaan muutaman kerran koko vuoden aikana. Ollaan kuitenkin suunniteltu miittailua Perthissä ehkäpä jo parin viikon päästä koulujen lomilla, joten ehkä silloin pääsee taas näkemään näitä ihania ihmisiä!

What an awesome weekend. Thank you for every single one of you who made it that way!
So we had an orientation camp here in Albany, straight across the street of my school. Really, is that the best place to have it in? Obviously yes. Our group was really small, compared to the amount of exchange students coming to Australia, but that didn't really bother me. To be honest I do prefer a smaller group where everyone knows each other to a big group where you don't really know anyone that well. 

So we spent this amazing weekend eating (obviously), getting to know each other, talking about exchangestuff and just hanging around. I was a few hour late on Friday night (because of circus), but still got into I guess all of the get-to-know-games. On Saturday we did some of these compulsory AFS stuff (iceberg and the expectations for my exchange), and went to Kalgan River to have some lunch in a form a BBQ. Volunteers, hostfamilies, inbounds and outbounds who could make it, were there. Being Albany, the weather changed in a half a hour to this rainy and windy horribleness, so we all gathered under the gazebo to keep dry. 
Later we played some volleyball, ate more, played silly games, roasted marshmellows with candles and watched Madagascar. I know, doesn't sound like AFS (especially compared to Finland), but I actually prefer it this way. I really love it when you don't have a clear program of what to do minute by minute, and just do whatever you like.

On Sunday we were supposed to go to Midds for a swim, but again weather ruined that. The next best idea was to show Albany for all of those who came down from Perth. I hate the idea that I might see a few of these lovely persons only few times a year. Though we've planned a meeting in Perth during the school holidays, so maybe I won't have to wait that long. You were all amazing, thanks again for these few days!

 
Sweden Switzerland  
GSG Crew
  Switzerland, Costa Rica, France, Australia, Finland, Japan, Netherlands, Switzerland, Costa Rica