MARBLE BAR PART ONE

Lauantaina 5.7 Country Weekin jälkeen hostvanhemmat haki meidät Challenge Stadiumilta ja mentiin hostien kaverin luokse yöksi. Sunnuntaiaamuna oli suuntana Perthin lentokenttä sekä aikanen lento Port Hedlandia kohti. Kahen tunnin, hienojen maisemien ja mahtavan baananileivän jälkeen edessä oli vielä kahden tunnin ajomatka Marble Barin Limestone Stationille hostien kavereitten luokse. Limestonella oli jo reilu 20 ihmistä kun me sinne saavuttiin, vaikka paikka ei mitenkään oo koolla pilattu. Paikan omistajaperheestä vain kolme oli tuolla hetkellä paikalla: Cameron, tällä hetkellä paikan pomo ja perheen meilkein-21-vuotias poika; Denzel, n.13-vuotias perheen nuorin poika sekä Wendy, perheen äiti.
Tervehdyskierroksen ja tavaroiden purkamisen jälkeen suunnattiin koko porukalla Marble Barin vuotuisiin hevoskisoihin. Ei mitenkään erikoiset, mutta tälle 200 ihmisen kylälle toi on luultavasti vuoden tärkein sosiaalinen tapahtuma.

Muutama päivä vaan chillailtiin sisällä tai sitten kierreltii "turistipaikkoja" Limestonella vierailleiden kanssa. Maanantaina lähdettiin ennen auringonnousua hostiskän ja Jacquin kanssa hakemaan Eleanoria, Wendyn tytärtä, Port Hedlandin lentokentältä. Samaan aikaan Grant, perheen isä, oli ajamassa etelästä kotiin päin. Tähän aikaan suurin osa reilusta 20:estä vieraasta oli lähtenyt stationilta kotiin päin, joten meitä oli siellä vaan kaksi perhettä. Päivisin miehet lähti milloin millekkin puolelle tota 250 hehtaarin asemaa tekemään tosi miehisiä hommia, kun myö naiset jäätin kotiin, haha. En kyllä todellakaan valita, auringossa oli nimittäin se 30 astetta. Ihan syystäkin tätä kylää nimitetään Australian kuumimmaksi, haha. Ja täällähän on muuten talvi.

Näistä kuvista monet on otettu samoina päivinä/samalla reissulla, joten yritin ees jotenkin järjestellä näitä paikkojen mukaan.

Port Hedland-Marble Bar

nää tie junat (road train) oli ihan hiton pelottavii joka kerta. usein kuskit ei välitä henkilöautoista ja ajaa iha hiton kovaa ohi, pikkukivet lentää tuulilasiin ja se tuuli horjuttaa meiän pikkusta romua. noitten perässä saa siis lain mukaan olla kolme täysimittasta "vaunua" ja yksi lyhennetty. näitä näki noilla seuduilla kuljettamassa ion orea ja magnesiumia paljon useemmin kun ihan normiautoja.

Limestone Station ja uteja kaikkialla

Turistikuvat tervetulokylttien luona... oh gosh

Vesitankkikukkula

Chinamans pool

Jasper Depot ja punanen hiekka

Salainen toisen maailmansodan ilmatukikohta

Gekko!

Kyltti ja the Two Sisters

pieni kierros vesipisteille, spinnifex ja ant hills

END OF THE FIRST SEMESTER

Long time no see! Viime postauksesta on kulunut ikuisuus ja huhhuh miten paljon mahtavia juttuja on tapahtunut tän kuluneen kuukauden (melkeen kahden..) aikana.


9. kesäkuuta alko meiän vuosikurssin exam week, jolloin miulla oli kokeita vaan matikasta ja enkusta maanantaina ja tiistaina. Kuulemma miun olisi pitänyt mennä normitunneille vielä keskiviikosta perjantaihin, mutta käytettiin sen sijaan arkipäiväaamut hostäidin ja -siskon kanssa esimerkiksi Denmarkin pienessä eläinpuistossa silittäessä koaloita, haha. Kaikilla ylemmän tason (2AB ylöspäin) oppilailla oli siis jokaisesta yli ton tason olevasta aineesta kolmen tunnin pakollinen semesterin loppukoe. Jos haluaa verrata Suomen kokeisiin tai koeviikkoon, nää examit on vähän enemmän virallisempia kuin lukion koeviikon kokeet mutta ei ihan yhtä virallisia kuin ylioppilaskokeet. Enemmän ehkä ylioppilaskokeet Aussien rennolla hälläväliä-asenteella.

Enkun exam koostui siis kahdesta lyhyestä esseevastauksesta sekä kahdesta täyspitkästä esseestä. Voitte vaan kuvitella kuin hukassa/paniikissa/hälläväliä-asenteella tein noi, kun en ees uskonu että voisin kolmessa tunnissa saada yhtä hyvää esseetä aikaiseksi, haha. Sain kuitenkin jokaiseen kohtaa jotai kirjoitettua, joten ehkä voin olla edes siinä mielessä tyytyväinen itteeni.

Matikassa meillä oli kaksiosainen exam, josta eka osa kesti sen ekan tunnin. Toiseen osaan sai sitten ottaa esille oman laskimen sekä yhden A4 paperin täynnä omia kirjoituksia, kaavoja yms. Periaatteessa ei siis tarvitse opiskella mitään muuta kuin kirjoittaa oman lunttilapun kun siinä samalla kertaa kaikki käydyt asiat, haha.

Tulokset saatiin seuraavalla viikolla (ottakaa oppia Suomen lukiot), ja enkusta pääsin just ja just läpi 56%:lla (meidän luokan 2. paras, wut. Lisäksi koko luokasta yli 50% saaneita oli 10, joista 2 oli vaihtareita jee), mutta matikasta tuli ihan kivat 87% joilla mentiin sitten koko koulun kärkeen 2CD-tasolla jee. 4.7 assemblyssa jaettiin semesterin parhaiten suoriutuneet stipendeillä (ilman rahaa, mur.), josta ite nappasin juuri ton matikka 2CD -stipendin ja vielä visual arts 1AB -stipendin, mikä ei tullu kyllä kenellekkään yllätyksenä meidän opettajan puolueellisuuden takia...

Perjantaina heti miun kaverin Natashan viimeisen examin jälkeen lähdettiin länteen päin Robb:ien maatilalle viikonlopuksi. Aluksi suunnitelmissa oli mennä pienellä kaveriporukalla sinne pitkäksi viikonlopuksi, mutta suunnitelmat muuttui, joten oltiin siellä kolmestaan Natashan ja hänen äitinsä kanssa. En ottanu kuitenkaan yhtään kuvia tuolta, joten toivottavasti pääsen sinne vielä toisen kerran tän vuoden aikana. Anyway, viikonloppu kului utella ympäri farmia ajellessa (istuttiin katolla ja nautittiin maisemista), lampaita syöttäessä, hevosia taluttaessa ja rikkaruohoja poltellessa. Kirjaimellisesti poltettiin sellanen 100x100m alue, minkä spinnifex oli vallannut. Maanantaiaamuna lähdettiin sitten suoraan kouluun, mikä meni meillä vähän tuskaisesti univelkojen takia, haha. Mutta oli hauskaa enkä todellakaan kadu että menin!

Seuraava kiinnostava juttu tuli seuraavana lauantaina, jolloin oli Urban Downhill pyöräilykisat täällä Albanyssa ja hostien muutamat serkut tuli meille yöksi. Ite olin lauantai-iltana/yönä koululla kahdeksan tuntia hospitaity-ryhmän kanssa tarjoilemassa Foundation Ball -tapahtumassa. Koulu siis täytti 15 vuotta ja siksi järjestettiin tollanen tilaisuus kaikille perustajaihmisille. Ei mitenkään ihmeellinen ilta, mutta oli ihan kiva saada se $10 lahjakortti Dome:en!

Viimeinen kunnollinen kouluviikko meni ihan normitunnelmissa. 25.6 sunnuntaina alkoi reilulle sadalle meidän koulun urheilueliitille Country Week, johon päästiin Nakon, toisen vaihtaritytön Japanista, kanssa mukaan ottamaa kuvia. Selitän ton Country Week -konseptin tulevassa postauksessa kuvien kera, kun koulu päätti olla jälleen hyvin epäorganisoitunut ja joutui ottamaan miun henkilökohtasen muistikortin koko loman ajaksi, koska "koulun mediavastaava tarvitsee kuvat heti". Voitte vaan kuvitella kuinka miulla kiehu lähteä kahden viikon lomalle vaan 16GB muistikortilla. Ja toiseksi tulee vielä paljon juttua meidän perheen reissulta Marble Bariin!

Mutta muuten nauttikaa vielä kesälomasta ja kaikesta lämmöstä mitä siellä on! Itellä vielä tää viikonloppu lomaa jäljellä ja sitten alkaa toiseksi viimeinen jakso täällä, hui.

Loppuun vielä kuvat 11.6 eläinpuistoreissulta!

"oh my dear lord dat eucalyptus."

btw, +5.

DENMARK

Tänä viikonloppuna oli pitkä viikonloppu, mikä tarkottaa termin keskiväliä ja vapaapäivää! Lähdettiin sunnuntaina hostäidin kanssa kahdestaa käymään Denmarkissa, kylässä n. 50km Albanysta länteen. Ajettiin turistioppaiden sanelemana suoraan Greens Poolin kautta Treetop walkille ja Valley of the Giantsille tunnin ajomatkan päähän Denmarkista eteenpäin. Treetop walk on siis kapea rautasilta 40m maantasosta, aivan puiden lehdistön keskellä. Tuo silta on tosi samanlainen kaikkiin niihin heiluviin laudoista tehtyihin siltoihin verrattuna, sillä jokaisesta askeleesta ja tuulenvireestä koko rakennelma heilahti puolelta toiselle. Onneksi en pelkää korkeuksia, toisinkuin muutamat mammat meiän perässä, haha.

Valley of the Giants on periaatteessa vaan polku tajuttoman isojen eukalyptuspuiden keskellä, mutta oikeasti se oli jotain niin paljon hienompaa. Näitä red tingle-eukalyptuspuita löytyy vaan tältä alueelta, ja nää tuossa puistossa olevat puut on monia satoja vuosia vanhoja.
Takasin tullessa pysähdyttiin vielä toffee factorylla, jonkunlaisella hunajafarmin tyyppisessä talossa sekä chocolate factorylla!

Oltiin sovittu meidän vaihtariporukalla, että mennään vielä sunnuntai-iltana leffaan. Kun ite olin vielä tulossa kotia kohti, toiset oli päättäny mennä mäkkäriin, mutta tulivatkin heti meille kun päästiin kotiin. Miun hostäiti heitti meidät tuonne leffateatterille, josta Lauriannen hostisä sitten toi miut ja Michaelin meille ja vei Nakon ja Lauriannen heille. Valvottiin kolmestaan Jacquin kanssa vähän liian myöhään, ja heti maanantaina Michaelin bussipysäkille viemisen jälkeen menin ottamaan neljän tunnin päikkärit. Haha nyt voin koulusta tulleena sanoa ettei kannattanut.

Greens pool

SNAKES IN ARMADALE

Eli viime viikonloppuna matkan kohteeksi valikoitui taas Perth! Tarkemmin hosttädin ja hänen tyttären synttäreille. Vihaan kylläkin yli kaiken tota ajomatkaa, haha.

Lähdettiin lauantaiaamuna pienessä kiireessä ilman Cassya ajamaan pohjoista kohti. Suunnitelmissa oli pysähtyä Armadalen Reptile and Wildlife Centressä, jonne saavuttiinkin lounaan jälkeen. Tuolla oli suurin osa WA:n käärmeistä, liskoista sekä paljon lintuja ja taju söpöjä opossumeja! Ihana hostisä oli soittanut tohon paikaan etukäteen ihan varmistaakseen, että saan varmasti pidellä ihan oikeaa käärmettä, joten heti kun oltiin maksettu ittemme ssään, mulle tökättiin ensimmäinen käärme käsiin. Lopussa saatiin vielä Jaqcuin kanssa pidellä tollasia bobtail-liskoja, joilla on sininen kieli.

Armadalesta jatkettiin matkaa hieman lähemmäksi Perthiä yhdelle chalet-alueelle, jonne jätettiin meidän kamat. Sieltä suunnattiin hosttädin talolle, jossa oli jo kunnon juhlat käynnissä. Muutaman tunnin päästä juhlat vaihtuivat hosttädin tyttären 21-vuotisbileiksi, joiden teemana oli Harry Potter! Hävettiin Dolores Pimento-hostäitiä ja näkymättömyysviitta-hostisää ihan silmät päästä Jacquin kanssa, haha. Yöksi mentiin takasin chaleteille nukkumaan, aamulla aamupala hosttädin luona, hostisä jätettiin sinne (hän lähti lentokoneella Marble Baria kohti muutamaksi viikoksi) ja myö lähdettiin ajelemaan kotia kohti.

Viel lopuks pakko kertoo mite ihanan jutun miu hostisä sano kun lähdettiin Armadalesta! Oltiin kaikki (paitsi hostäiti) siis justiinsa pidelty bobtaileja ja oltiin vieläkin tosi innoissaan siitä. Hostäiti kysyi kaikilta vuoron perään mikä oli parasta tuossa matelijatarhassa tai mistä eläimistä tykkäsi eniten. Jacqui sanoi tietenkin juuri tuon liskojen käsittelyn, mie sanoin pythonin ja liskojen pitelyn ja taju söpöt opossumit. Hostisäkin sanoi ekaksi eri matelijoiden pitelyn, mutta sitten vaihtoikin mielipiteensä ja sanoi että parasta oli nähdä kun mie olin niin innoissaan ja mite onnelliselta näytin.
Jep, miun sydän suli.

AFS CAREERS EXPO PERTH

Keskiviikkona 14. päivä lähettiin Albany-vaihtareitten kanssa bussilla Perthiä kohti. En kyllä enää ikinä mene vapaaehtoisesti bussilla... 6 tuntia on ihan liikaa, ainakin miulle. Perillä tavattiin lyhytaikais-hostperheiden kanssa bussiasemalla, mistä lähdettiin jokainen omille teilleen. Miun hostperheeseen kuului äiti ja kasiluokkalainen sisko, jotka muutti Broomesta Perthiin vasta tammikuussa. Perheen isä ja miun ikäinen poika jäi Broomeen. Tää poika oli viime vuoden puolella viettänyt 6kk vaihdossa Suomessa, ja oli tullut takaisin juuri ennen näiden muuttoa. Talo sijaitsi ihan Perthin keskustassa, joten pääsin liikkumaan ympäriinsä ihan tosi vapaasti. Ei kylläkään lähennytty mitenkään erikoisesti, kun vietin heidän luona vaan 5 yötä, ja päivinä olin ite menossa melkeimpä koko aika.
Meiän japanityttö päätyi sellaiseen perheeseen, mistä sisko oli itse ollut Japanissa vaihdossa. Laurianne (Ranska) ja Michael (Sveitsi) sijoitettiin samaan perheeseen, mistä tyttö on lähdössä USA:han tänä syksynä. Piettiin kokoajan paljon yhteyttä meiän vaihtariporukan kesken ja tehtiinkin kaikkea hauskaa viikonloppuna!

Syy, miksi meidät tuotiin Albanysta Perthiin melkein viikoksi toisten perheitten luokse, oli Careers Expo, jossa AFS oli edustettuna. Meidän vaihtareiden tehtävä oli siis pitää tuota standia pystyssä ja kertoa kaikille ohi kulkeville lukiolaisille AFS:stä ja miksi kannattaa lähteä vaihtariksi. Suurin osa porukasta halusi lähteä näihin perusmaihin: Japani, USA yms, mutta löysin kuitenkin yhden tytön, joka haluaisi lähteä Suomeen, haha.

Keskiviikkoiltana kun saavuin, mentiin Tristanin (hostäiti, ei hostsiskon kihlattu, haha) pyöräretkelle keskustaan. Olin ihan taju peloissaan kaikkien jättibussien seassa, mutta selvisin kuitenkin hengissä! Torstaiaamuna otin bussin (1,70 dollaria=1,15 euroa!) Perthin Convention Centreen, missä toi Expo järjestettiin. Viihdytettiin ja infottiin siellä niitä lukiolaisia, jotka uskalsi tulla meidän standia lähelle, haha. Tän jälkeen mentiin vähäksi aikaa kahville läheiseen kahvilaan meidän vaihtariporukalla, jota vahvisti Michaelin ja Lauriannen hostsiskot seka näiden yksi kaveri. Perjantaina melkeenpä sama ohjelma.

Lauantaina mentiin Lauriannen, Michaelin ja niitten hostsiskon kanssa Harbour Towniin (yleinen nimi ausseissa mikä tarkottaa yleisesti outlet-kauppakeskuksia) vähän shoppailemaan. Vietettiin taas muutama hassu tunti Expolla ja sit lähettiin heidän luokse. Ehdin siellä olla ehkä mahtavat 10 minuuttia kun mun Albany-hostäiti soittaa että tullaan hakee sua, Cassy laskeutuu kohta! No siinä sitten kiiressä ajettiin lentokentälle Cassya ja Tristania vastaan. He olivat siis Englannissa kuukauden lomalla, koska Tristanin suku on pääosin sieltä kotoisin. Kuulumisia vaihdettiin automatkan takasin talolle, missä Michael ja Laurianne hostperheineen ootti mua. Oltiin siis lähössä luistelemaan! Jää ei ollu tietenkää mitenkää erikoine ja lusitimet ihan hassut, mutta silti oli ihan tajuttoman hauskaa! Meitä oli siis me kolme vaihtaria, kaksi hostsiskoa, Kellie ja Elisha, sekä Kellien englantilaiskaveri Lucy.

Freemantle Markets

over Freo Harbour

Sunnuntaina lähettiin mun oman Perth-hostäidin kanssa kohti Freemantlea junalla (taas se 1,15 euroa... huhhuh miten kallista köhköh) hakemaan Ellaa. Tavattiin hostsisko Freon keskustassa ja käytiin siinä sitten pienellä kierroksella Freon marketeilla, satamassa ja jollain ympyrävankilalla. Freemantlella on mystisesti tosi hyvä maine kaikkien keskuudessa ja aina ku oon maininnu miun matkasta jollekkin, vastauksena aina tulee "oooh I love Freo so much!" yms. Okei, pakko sanoo että paikka oli kyllä ihan tajuttoman kaunis!
Maanantaina lähettiin sitten yhdeksän aikaan bussilla takasin Albanya kohti.

BACK AGAIN

Otin pienen loman tästä blogista, mut täällä taas ollaan! Vaikka mitä on tapahtunu, koulujen loma loppu vähän alle kuukausi sitten (huhhuh oon jäljessä) ja term kakkonen alko. Aineet, lukkari yms. muut pysyy täällä samoina toisinkuin Suomessa. Kuitenkin tässä termissä parin viikon päästä on isot kokeet kaikista TEE-aineista joita miulla on vaan kaksi: matikka ja enkku.

Koululla opettajien ja henkilökunnan sekä oppilaiden välille on pikkuhiljaa syntyny tosi nihkeät välit tän termin aikana. Ei tää kauheasti miuta henkilökohtasesti haittaa/tarkoita, mutta se että tää periaatteessa alko meidän Outdoor edin epäonnistuneesta retkestä tekee tästä miulle kiinnostavan.
Ensiksi, meidän vuosikurssilla on kaksi ryhmää, jotka suorittaa samaa Outdoor edin kurssia. Toisella näistä ryhmistä oli retki ekassa termissä kouluaikana, mutta meidän ryhmän retki olisi ollut loman vikana viikonloppuna. Toinen ryhmä lähinnä snorklasi koko ajan samalla alueella ja meidän ryhmä olisi kävellyt yhteensä yli 30km parin päivän aikana kaiken hauskan sijaan. Tän "epäreiluuden" takia meidän ryhmästä moni ei suostunut/halunnut lähteä koko retkelle. Lauantaiaamuna koululle ilmestyi vain kolme oppilasta, joista yksi ilmestyi paikalle vain ilmoittaakseen ettei ole menossa.
Tiistaiaamuna, kun koulu alkoi, meidän tunnille ilmestyi senior schoolin rehtori, koko koulun rehtoria tuuraava Mr. Scott seka Camfield-taloa johtava nainen, jotka antoivat aika tylyn saarnan koulun tärkeydestä ja henkilökunnan kunnioituksesta. Jokainen henkilö ilman hyvää syytä (esim. Malesian hockeymatka tai lääkärin todistus) joutuu suorittamaa 6h yhdyskuntapalvelua ja lisäksi kaikki country week (urheilukisat Perthissä tämän termin viimeisellä viikolla) -osalistujat joutuivat koeajalle.
Seuraavan viikon tiistaina assemblyssa senior schoolin rehtori antoi vielä koko senior schoolille yhteisen saarnan käyttäytymisestä yleisesti, koska maanantaina eräs poika oli heittänyt läppää yhdestä opettajasta tämän puhuessa, koulun käytävät on ollut täynnä roskia sekä sohvien taakse on piilotettu banaaninkuoria.
Halusin vaan jakaa nää jutut tässä blogissa sen takia miten erilailla täällä tuollaiset asiat hoidetaan Suomen kouluihin verrattuna. Vaikka meidän Outdoor ed ope ei halunnut tehdä meidän retken peruuntumisesta niin isoa juttua, rehtorit päätti rankaista meitä silti.

Freemantle

Tässä termissä alkoi myos talviurheilulajit, joka tarkottaa mulle hockeyta. Päätin siis kokeilla ennalta tuntematonta lajia, maahockeyta, jota harrastan koulun joukkueessa. Halusin ees jonkun urheilulajin, ja kaverit suositteli hockeyta koska oon kuulemma niin hyva säbässa että olisin ihan mahtava hockeyssa. Tietenkin täytin kaikki paperit valmiiksi ja ilmottauduin jo joukkueeseenkin, kunnes sain tietää että hockeymailat on kaikki righteja, eli pelataan oikealla puolella, mikä miulle on just vastakkainen. Hockeymailat on lisäksi sellaisia vain toiselta puolelta tasaisia, joten et voi (etkä saa) osua sillä toisella puolella palloon.Yllättäen tästä mukamas helposta lajista tuli kolme kertaa vaikeampi miulle ja vielä lisäksi kaikki säännotkin on ihan erilaiset. Onneksi kuitenkaan meidän joukkue ei oo ihan niitä parhaimpia, joten voin ihan rauhassa opetella ihan perusjuttuja erottumasta porukasta, haha. Treenataan siis aina torstaisin ennen koulua seitsemästä kahdeksaan (tän takia vihaan torstaiaamuja) ja pelejä on joka perjantai-ilta.

Teen tässä nyt muutaman päivän sisään monta lyhyempää postausta yhen jättipostauksen sijaan kaikista jutuista mitä mulle on tapahtu tässä lähiaikoina!

WHAT ACTUALLY IS DIFFERENT

Niinkuin otsikko vihjaa, alempana vähän eroja Suomen ja Australian välillä. Varmasti näitä eroja on tuhansia, mutta nää jutut on iskeny miun silmään tän melkee kolmen kuukauden (!!!) aikana.

IHMISET

Ihmiset on tosi sosiaalisia, avoimia ja ystävällisiä. Jopa tuntemattomilta kysytään mitä kuuluu, ja kaupan kassalla voi mennä kymmeniä minuutteja vaan ihan normaalin small talkin merkeissä. Myös sellanen yleinen "kerrotaan pienimmätkin itsestäänselvyydet"-asenne on tosi yleistä, mikä Suomessa ois varmasti monien mielestä välillä tosi ärsyttävää.

Suomalaisiin nuoriin verrattuna Aussinuoret on aika samallaisia kun puhutaan kaveriporukoista koulussa. Yleensä yks porukka on aina tietyssä paikassa käytävällä lounaan aikaan, eikä siihen kohtaan yleensä tuu ketään muita ketkä ei kuulu siihen porukkaan. Vaikka nää kaveriporukat on aika sekeitä, silti kaikki on oikeasti kavereita toistensa kanssa.

Kiusaaminen täällä on tosi erilaista. Oon huomannu et Suomessa kiusaaminen on enemmänkin sellasta hiljasta ulkopuolelle jättämistä, mut täällä se on oikeesti tosi selvää. Heti ekoina päivinä huomasin miten kaikki välttää  muutamaa tiettyä ihmistä mein koulussa, ja jos nää henkilöt tulee puhuu siulle, niille sanotaan et "Voitsä lähtee, ketään ei kiinnosta mitä siul on sanottavaa". Miusta tää tuntuu ihan hirveeltä, kun ihan jokainen täällä liittyy tohon, myös jotkut opettajat.

Täällä yleisesti ystävyyssuhteet on aika erilaisia. Kun kaikki on hyviä kavereita, on aika vaikeeta erottaa sitä rajaa kavereiden ja ystävien välillä. Etenkin kun kaikki kutsuu toisiaan honey, love, darling, -bear etc. nimillä.


KOULU

Tietenkin koulupuvut, kouluruoka ja high school ekaksi. Tästä voit lukea ihan oman postauksen just miun koulusta. Lyhyesti koulupäivät on aina saman pituisia, vuodessa on neljä jaksoa, jaksosen välissä kahden viikon loma ja kesäloma on joulu-, tammi- ja/tai helmikuussa riippuen koulusta. Koulussa pitää maksa lukuvuosimaksuja, ja riippuen perheen varallisuudesta lapset voidaan lähettää kalliimpiin yksityiskouluihin. Maatiloilla asuvat perheet voi antaa lapsensa asua koulun lähellä koulun tarjoamissa tiloissa, mitä paikalliset kutsuu nimellä "boarding". Boarding maksaa vuodessa koulusta riippuen kymmeniä tuhansia dollareita.

Miun koulu tarjoaa tosi paljon erilaisia matkoja ja retkiä oppilaille, mitkä ei tietenkää sisälly tohon lukuvuosimaksuun. Lähimmät retket voi olla Perthiin tai sitten ihan Albanyn historiallisiin paikkoihin, kaukaisimmat matkat Eurooppaan kiertelemään Lontoon ja Pariisin keskustoja. Joka vuosi hockeyjoukkue tekee matkan Malesiaan, viime vuonna seniorit meni Kambozaan ja muutama vuosi sitten oli yleinen retki Japaniin.

Tosi arkinen juttu, mutta joka välitunnilla/lounastauolla samat porukat kerääntyy omiin kohtiinsa käytävällä, eikä näitä paikkoja vaihdeta melkeimpä ikinä.

 


KAUPUNKI/LIIKENNE

Liikenne on siis vasemmanpuoleista,  mikä tarkottaa sitä että kaikki on toisinpäin kuin Suomessa. Ratti on väärällä puolella, liikenneympyrät pyörii väärään suuntaan ja liikennesäännöt on juuri vastakkaiset Suomen sääntöihin verrattuna. Albanyssa ei myöskään ole yksiäkään liikennevaloja. Kanssa vilkun käyttö on välillä tosi hassua. Aina ennen risteyksiä vilkutetaan todella pitkän matkan päästä. Liikenneympyrässä vilkutetaan niin kauan oikeelle (muista, ajetaan myötäpäivään), kunnes sitten vilkutetaan vasemmalle kun käännytään pois. Toisaalta jotkut ei tee tätä, mikä hämmentää vieläkin enemmän.

Ajokortti on täällä monitasoinen, eli heti ekan luvan jälkeen et oo valmis kuljettaja. Jokasen tason välillä on eri määrä opiskelua, testejä, ajamista ja odottamista. Ekan tason (L) kortin voi suorittaa 16-vuotiaana ja seuraavan tason kuuden kuukauden päästä. P-tason kortin voi suorittaa 17-vuotiaana, mutta L-tason kortti on pitänyt olla hallussa kuusi kuukautta. Toisin sanoen kaikki, jotka on vielä suorittamassa L- ja P-tason lupia, ovat vieläkin autokoulussa ja siksi joutuvat käyttämään L- tai P-kylttejä auton etu- ja takaikkunoissa. Näitten eri tasojen takia koko ajokorttiprosessissa menee monia vuosia.

Kun ikkunasta laskee ohi meneviä autoja, noin yheksän kymmenestä on joko katumaastureita (SUV) tai avolavoja (Ute), eli sellasia pieniä "normaaleja" henkilöautoja on aika vähän. Meillä on kylläkin yksi jokaista mallia.

Täällä nää pikaruokalaketjut on kaikki tungettu saman kadun varteen, ihan vierekkäin. Toisaalta en yhtään valita, kun jos KFC:n sijaan tekeekin mieli Hungry Jacksia, voi vaan kävellä seuraavaan rakennukseen.


LUONTO

Ylläri luonto on ihan erilaista kun ollaan eteläisellä pallonpuoliskolla. En aio jokaista erilaista kasvia ja puuta mainita, vaan esimerkiksi miulle yllättävintä oli tää punasen/oranssin soran määrä. Jokainen vähän syrjäisempi tie on aina tätä punasta hiekkaa, joka näyttää kaikkialla ihan uskomattomalta.

Täällä maastopalojen määrä ja vaarallisuus on ihan jotain niin erilaista Suomeen verrattuna. Täällä kun ei kesäkuukausina sada melkeimpä ikinä, niin koko kasvusto on niin kuivaa että maastopalot on tosi yleisiä. Tottakai tuhopolttojakin on aika reippaasti, mutta outoa miun mielstä on että täällä näiden palojen annetaan palaa itsekseen loppuun. Kuitenkin jos nää palot uhkaa ihmisiä ja on lähellä asutusta, ottaa paloasema ohjat käsiinsä. Täällä kuitenkin nää puut on tottuneita maastopaloihin, eli melkeimpä koko kasvusto selviää ja oikeastaan kukoistaa muutaman vuoden päästä palon jälkeen.


KAUPAT

Täällä S-ketjun ja K-marketit korvaa Coles, Woolworths sekä IGA.
Näissä hölmösti järjestetyissä kaupoissa kaikki hyllyt on ihan täyteen ahdettuja, eikä usein käytävät ole edes kahta metriä leveitä. Hedelmiä et myöskään itse punnitse, vaan sen tekee ystävällinen kassatyöntekijä. Täällä kyllä itse nostetaan tavarat hihnalle (jos sellaista on, jossain on vaan taso), mutta sen jälkeen kassatyöntekijä punnitsee hedelmät yms. ja pussittaa ne itse valmiiksi, jotta voit itse vaan katsoa vierestä. Mutta nää pussit, jotka muuten on ilmaisia, ei oo mitään normaaleja kauppakasseja ehei, vaan sellaisia pieniä muovipusseja mitä yleensä Suomessa tarjotaan siinä kassan jälkeen. Nämä pussit ei oo mitään maailman kestävimpiä, joten niitä käytetäänkin sitten ihan urakalla.

Isommissa kaupoissa on myös itsepalvelukassoja, johon Suomesta poiketen voi syöttää käteistä ja myös kolikoita. Oon kuitenkin huomannu että nää kassat on tosi vaikeita käyttää jos siulla on enemmän kun viisi tavaraa mukana.

 

RUOKA

Vegemite, Timtams, Milo ja grilliruoka varmaan parhaiten kuvaa Aussien stereotyyppistä ruokakulttuuria. Ihan ekana päivänä, ja oikeestaa ihan ekana ruokana, maistoin Vegemitee ja hyi elämä mite pahaa se oli! Okei, miun reaktion ehkä johtu siitä että vedin samaista töhnää suoraan purkista, enkä ohuena kerroksena paahtoleivän päällä. Timtams on miun suuri rakkaus täällä! Ja tietenkin paras tapa syödä niitä on pillinä: palat kummastakin päästä pois ja juo esimerkiksi maitoa sen keksin avulla. Ja ah, Milo.. En voi enää ikinä syödä vaniljajätskii ilman Milorouhetta! Milo on siis kaakaojauheen tapaista ohrasta tehtyä rouhetta, jota voi käyttää melkeimpä kaikkeen kaakaojauheen tapaan.

Meiän perhe syö tosi paljon kanaa, harvoin possua ja tosi harvoin muita lihoja. Nää ei myöskään syö kauhean usein kalaa, ja kun sitä herkkua saa, se on aina pikaruokalasta. Muuta pikaruokaa ei yleensä ikinä syödä kotona, pizzaa lukuunottamatta.
Muuten täällä ruokakulttuuri on tosi kansainvälistä. Keskustasta löytyy melkein jokaista aasialaista keittiötä edustava ravintola, ja ruokakaupoissa on yleensä aasialaisen ruuan käytävä.

Tämä saattaa olla ihan vaan miun perheen keskeinen juttu, mutta nää tykkää tosi ylikypsästä pastasta ja lihasta, mutta tosi raaoista kasviksista. Tää on siis miulle just toisin päin, mikä vähän tuottaa hankaluuksia kun mie oon kokkaamassa näille.

Nää ei käytä ikinä tuorehiivaa! Eikä sitä kaupoistakaan kyllä löydy...


KOTI

Kaksikerroksiset talot kertoo yleensä aina siitä että oot rikas.
Monissa kodeissa on vieläkin lankapuhelin, eikä esimerkiksi miun hostsiskolla ole omaa puhelinta. Tää ei kylläkään oo mitenkää yleistä, vaan todella monella on täällä Iphone tai Ipod.

Talot on yöllä tosi kylmiä huonon eristyksen takia.

Telkkarista tulee ihan oikeesti maailman hölmöimpiä mainoksia. Ihan kuin nää mainosyhtiöt ei ees yritä olla omaperäsiä, eikä usein jaksa edes panostaa siihen laatuun. Toisaalta täällä on tosi paljon tupakoinnin, kännissä ajamisen ja huumeiden vastaisia mainoksia jotka on ihan tajuttoman ällöjä.

Ainakin meillä hanoissa on sellaiset "kuuma" ja "kylmä" vivut, joista väännät sopivan lämpötilan itse, ja sama suihkussa. Miun mielestä noit on aika vaikee käyttää, joten oon tosi onnellinen että meillä on veden lämmönsäätäjä, josta voi valita itselleen sopivan lämpötilan automaattisesti.

Keittiössä on pantry, eli ruokakomero tai -huone. Kuivauskaapista ei ole tietoakaan. Vedenkeittimet korvaavat kahvinkeittimet.
Usein ruoka tarjoillaan suoraan lautasille, eli et itse annostele omaa annostasi. Meillä riippuen tilanteesta, ihmisten lukumäärästä ja itse ruuasta saatetaan joskus tästä poiketa.

KULTTUURI JA MUUTA

Useimmat ei oo ikinä kuullukkaan Spotifysta, mikä on miusta tosi hassua. Oon kuitenkin saanu monet käyttämään sitä!

Kaikkialle kuljetaan autolla, ja ainakin meidän perheessä isä on yleensä se joka vie lapsia kaikkialle. Jopa matkalle keskustaan (alle kilometri alamäkeen) miulle tarjotaan kyytiä.

Nuorilta usein puuttuu ihan terve maalaisjärki. Etenkin yhdessä vaiheessa kun eräs internetistä puhuva nainen tuli kertomaan koululle että "kun pistät jotai nettiin et saa sitä enää takaisin" tai "voit määrittää itse omat yksityisyysasetukset Facebookissa", ihmisten aito tietämättömyys näistä itsestäänselvistä asioista vähän ihmetytti.

Harva osaa muita kieliä Englannin lisäksi, vaikka tosi monella on Eurooppalaiset sukujuuret. Miun kaveripiirissäkin on vaan yksi "oikea" australialainen.

Perhe on tosi tärkeä ja sen kanssa vietetään tosi paljon aikaa.

Kavereita nähdään usein vaan viikonloppuna, ei melkeimpä ikinä koulun jälkeen harrastuksia lukuunottamatta.